Varhaiskasvatuksen ohjaajien kysely toi tärkeää tietoa tulevaisuudessa siintäviin neuvotteluihin. Kyselystä kävi ilmi, että kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajien suhteellisen pienestä joukosta jää iso osa eläkkeelle seuraavan 10 vuoden aikana. Kirkon varhaiskasvatus on isossa murroksessa jo nyt, kun lasten määrä perinteisissä päiväkerhoissa vähenee ja iltapäivätoiminnasta luovutaan monessa seurakunnassa. Murros tulee jatkumaan työntekijäkysymyksen muodossa lähivuosien aikana.
Pätevistä työntekijöistä on kirkossa pula ja se näkyy varhaiskasvatukseen tilapäisesti töihin tulevien lastenohjaajien määrässä. Sijaisten rekrytointi on seikka, joka tulee ottaa huomioon tarkemmin varhaiskasvatuksen ohjaajien palkkauksessa. Varhaiskasvatuksen ohjaajat hoitavat akuutit sijaisuudet päivää tai kelloa katsomatta ja tätä ei palkkauksessa useinkaan huomioida. Realiteetti on, että työajat venyvät, eikä kaksi viikkovapaata toteudu.
Hämmentävä yksityiskohta, joka kyselyssä nousi esille, oli tehtävänkuvausten puuttuminen muutamilta viranhaltijoilta. Näin ei voi olla. Miten tehtävän vaativuus määritellään, jos tehtävänkuvausta ei ole tehty asianmukaisella tavalla? Onko kyseessä varhaiskasvatuksen ohjaajan esihenkilön tietämättömyys, osaamattomuus, välinpitämättömyys vai mikä? Ja jos varhaiskasvatuksen ohjaajien kohdalla on näin, onko tehtävänkuvausten puuttuminen laajempi ongelma?
Erilaisissa verkostoissa toimiminen on olennainen osa varhaiskasvatuksen ohjaajan tehtävää. Verkostot, viimeisimpänä hyvinvointialueet ja kohtaamispaikat, vaativat perehtymistä ja monien asioiden kokonaishallintaa. Hyvinvointialueiden tuoma verkostoyhteistyö on alueilla tiivistä. Se lisää vuorovaikutuksen määrää huomattavasti jo olemassa olevien vuorovaikutussuhteiden lisäksi.
Teksti Riitta Mälkönen, varhaiskasvatuksen ohjaaja, Terhi Makkonen, johtava varhaiskasvatuksen ohjaaja
Kuva Pexels
