”Johtajuutta ei voi suorittaa”

0
280

Seurakunnissa kipuillaan johtamiseen liittyvien asioiden kanssa. Työntekijät kokevat, etteivät he tule kuulluiksi esihenkilöidensä taholta. Erityisesti työajattomassa työssä on kokemuksia siitä, että työtä ei tehdä riittävästi tai oikeassa paikassa.

Samalla kun työajatonta työtä tekevät kokevat, että työaikaa määritellään sopimattomalla tavalla, lähiesihenkilöt ja johtajat pyrkivät vastaamaan muuttuneeseen aikaan ja sen vaatimuksiin. Koronan jälkeisessä ajassa on entistä enemmän siirrytty etätyöhön, joka on muuttanut tuttuja rutiineja ja perinteitä.

Johtajuuden murros aiheuttaa pohdintaa siitä, kuinka osata hoitaa tehtävänsä. Itsenäiset asiantuntijatehtävät vaativat esihenkilöiltä erityisiä kykyjä ja taitoja. Perinteiseksi mielletty johtajuus ei toimi, vaan on osattava syventyä siihen, mitä asiantuntijatehtävässä toimiminen tarkoittaa.

Nämä tilanteet luovat epäluottamusta molempiin suuntiin. Työntekijät kokevat olevansa epäiltävinä siitä, etteivät he tee riittävästi. Esihenkilöt kipuilevat tasapuolisuuden ajatusten kanssa. Mikä on kenellekin riittävästi ja mitä kultakin odotetaan työntekijöiden ja ylemmän johdon osalta?

Johtaminen on murroksessa

Paula Kilpinen esittelee kirjassaan Inhimillinen strategia (Alma Talent 2022) perinteisen johtajan ja inhimillisen johtajan eroja. Perinteisen johtajan työkalupakkiin hän sijoittaa muun muassa powerpoint-esitykset monologeineen sekä kontrollin ja suorituksen johtamisen. Inhimillinen johtaja puolestaan uskoo aitoon kohtaamiseen ja dialogiin sekä psykologiseen turvallisuuteen ja luottamukseen.

Kilpinen sanoo johtamisen oleva isossa murroksessa.

– Ihmiset eivät enää halua olla pelkästään resursseja tai koneiston rattaita. Kohtaamiset ja dialogit ovat nousseet johtamisen keskiöön. Ennen riitti, että johtaja oli vakuuttava, uskottava ja karismaattinen viestijä, joka piti hienoja powerpoint-esityksiä.

Moderni ja inhimillinen johtaminen antaa tilaa uteliaisuudelle, empatialle ja keskeneräisyydelle. 

– Tänä päivänä odotetaan inhimillisiä kohtaamisia ja dialogeja. Työntekijät tulee kohdata tasavertaisina ihmisinä, tasa-arvoisina. Esihenkilön tehtävä ei ole tarjota valmiita ratkaisuja vaan esittää kysymyksiä, jotka auttavat oivaltamaan itse. Tärkein johtajan tehtävä onkin osoittaa arvostusta, empatiaa ja myötätuntoa. Tarkka suorituksen johtaminen luo helposti tunnetta siitä, ettei työntekijöihin luoteta.

Yhteinen suunta selville

Kilpinen on huolissaan esihenkilötyön arvostuksesta, sillä yhä useammassa organisaatiossa vannotaan itseohjautuvuuden nimiin. Uskotaan siihen, että työntekijälle annettaessa tavoitteita ohjautuu hän itsenäisesti niitä kohti. Itseohjautuvuus vaatii aktiivista esihenkilötyötä, sparrausta ja kommunikointia. Kuitenkin itseohjautuvuuteen vedoten vähennetään esihenkilöpaikkoja ja henkilöstön johtamiseen on entistä vähemmän aikaa. 

– Työyksiköillä tulee olla yhteinen suunta selvillä, jotta työ suuntautuu oikeaan suuntaan. Tähän yhteiseen suuntaan tulisi pyrkiä yhdessä tehden, eikä eriytyä omiksi segmenteikseen. Aika ajoin olisi hyvä miettiä, missä halutaan olla viiden vuoden päästä. Tätä esihenkilön tulisi osata viedä eteenpäin ja oikeaan suuntaan.

Kohtaamiselle aikaa

Kilpinen uskoo, että moni johtaja haluaisi olla hyvä johtaja, jos hänellä vain olisi siihen aikaa ja resursseja. Ihmiset kaipaavat tulevansa työyhteisöissäänkin kohdatuiksi, kuulluiksi ja arvostetuiksi. Jos kohtaamisille ei ole aikaa, muodostuu se johtamisen suurimmaksi ongelmaksi.

– Johtajuutta ei voi suorittaa, Kilpinen tiivistää.

Yksinkertaisimmillaan hyvä johtaminen on kuuntelemista. Vastaukset moniin kysymyksiin löytyvät jo organisaatiosta itsestään, kun johtaja kuuntelee eikä itse vastaa toisten puolesta. Parhaimmillaan johtaja mahdollistaa työyhteisön onnistumisen ja eteenpäin viemisen.

– Johtaminen vaatii tekijältään paljon, mutta monia helpottaa ajatus siitä, ettei johtajana ole koskaan valmis. Pitää koko ajan oppia uutta ja kehittää itseään. Se on ainoa tapa viedä osaamistaan kohti modernia ja inhimillistä johtamista. 

– Johtajakin on vain ihminen ja myös hänellä on oikeus näyttää tunteitaan onnistumisten ja epäonnistumisten hetkellä, Kilpinen lisää.

Lähde: Lähtijät-podcastin jakso 15. 

Kuka enää haluaa johtaa? 

Juontajina Liisa Holma, Ulla Jones ja Minna Ruusuvuori. 

Asiantuntijavieraina Ari Rämö ja Paula Kilpinen.

Teksti Hanna Kärsämä

Kuvat Pexels