Kannanko – vai kaadunko?

0
85

Viime syksynä toteutettiin KNT:n jäsenkysely Kannanko – vai kaadunko?, jossa selvitettiin seurakuntatyössä koettua kuormitusta.

Työn kuormitustekijöillä tarkoitetaan fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa stressiä, uupumusta tai muita haitallisia vaikutuksia työntekijän hyvinvointiin ja terveyteen. Vastapainona kuormitustekijöille ovat työn voimavaratekijät. 

Kuormitusta mitattiin työhyvinvointitutkimusten yleisillä mittareilla, joiden osa-alueina on työergonomiaan liittyvät kysymykset, kuten johtaminen, työyhteisön toimivuus ja oma kokemus jaksamisesta. Kyselyyn osallistui 49 prosenttia kohderyhmästä.

Kirkon kasvatuksen henkilöstöstä suurin osa voi työssään hyvin. Vastaajista 78 % tuntee iloa lähtiessään töihin, 87 % on ylpeitä työstään ja 79 % kokee innostusta työstään. Suuri osa vastaajista (61 %) tuntee itsensä vahvaksi ja tarmokkaaksi työssään, kokee voivansa vaikuttaa työnsä sisältöön (89 %) ja on sitoutunut työhönsä (96 %) ja työpaikkaansa (90 %).

Alle 30-vuotiailla huoli jaksamisesta on korkeampi kuin muissa ikäryhmissä. Työuran alkuun kuuluva voimakas työn imu on lähtökohtaisesti myönteinen asia. Työn erilaiset kuormitustekijät, kuten liian suuri työn määrä tai työn laadullinen kuormitus, aiheuttavat tutkimusten perusteella työuupumusta (Hakanen-Perhoniemi 2012).

Kaikista vastaajista 57 prosenttia koki saavansa työstään kiitosta ja arvostusta Yli 50-vuotiaista 31 prosenttia koki, ettei saa arvostusta. Pappien alaisuudessa työskentelevät kokivat saavansa kiitosta hieman muita enemmän. Arvotuskokemusta on mitattu edellisen kerran alkuvuodesta 2019 (Fleminch2020). Arvostuskokemuksessa yli 50-vuotiaat antavat molemmissa kyselyissä heikoimmat arvioit.

Kyselyssä selvitettiin sekä henkistä että fyysistä kuormitusta. Fyysinen kuormitus on yleisimmin lyhytkestoista. Psykososiaalisen kuormituksen piirteet tulevat esiin, kun tehdään työajatonta työtä lasten ja nuorten kanssa.

Eniten kuormitusta aiheuttavat liiallinen työmäärä (46 %), jatkuvat muutokset (44 %) ja työn valuminen vapaa-ajan puolelle (30 %). Jatkuva kiire ja määräaikojen pettäminen johtuvat liiallisesta työmäärästä ja huono työn laatu aikapaineista. Liiallisen työmäärän kokeminen kuormittavana oli yleisempää työajallisilla (52 %) kuin työajattomilla (45 %). Noin joka viides nosti esille kuormitukset, joita aiheuttivat jatkuvat keskeytykset tai muut työnsujumista haittaavat asiat (28 %): arvostuksen puute (23 %), suuri vastuu (20 %), pitkäaikainen epävarmuus (19 %) ja digitaaliset osaamisvaatimukset tai -odotukset (17 %).

Leirityössä on omat erityiset kuormitustekijät, jotka poikkeavat muusta työnteosta. Leirityö koetaan edelleen tärkeäksi työmuodoksi. Siihen liittyy myönteisiä kuormituskokemuksia sekä kokemuksia, joita ei voi arvioida positiiviksi tai negatiiviksi kuormitustekijöiksi.

Leirityön kuormitustekijöitä ovat: 

•    jatkuva valppaus 61 % 

•    ympärivuorokautinen työ 52 % 

•    yötyö, valvominen, vähäinen uni 52 % 

•    työn määrä 38 % 

•    perhe-elämän ja leirityön                                      

     yhteensovittaminen 29 % 

•    liiallinen vastuu 18 % 

Työntekijöiden kokemukset leirityön kuormituksesta vaihtelevat. Esimerkiksi leirillä yöpymisen ja melun määrän kuormittavuuden kokemus kasvoi iän myötä.

Teksti Arja Lusa