Reilut kolme vuotta eläkkeellä on kulunut yhdessä hujauksessa, enimmäkseen mukavasti ja erilaisten harrastusten parissa. Vihdoinkin on aikaa tehdä sitä, mitä itse haluan! Oliko työelämä siis jotain, mitä en halunnut? Ei todellakaan.Näin kirjoittaa Eila Sainio, eläkkeellä oleva diakoniatyöntekijä.
Työpaikkojeni suhteen olen ollut onnekas. Olen saanut tehdä mielekästä työtä niin seurakunnan diakoniatyöntekijänä kuin uusien diakoniatyöntekijöiden kouluttajana. Molemmat tehtävät ovat olleet vaativia, mutta myös antoisia. Ei ollut mahdollista jäädä menneen tiedon varaan, vaan jatkuvasti oli opittava uutta ja kehitettävä työtä. Ehkä eniten kaipaan työelämästä näitä ajatusten haastajia.
Nykyään välillä tuntuu, että ajatuksenjuoksuni hidastuu ja kapeutuu, koska ei ole pakko ajatella, ei ottaa selvää eikä miettiä erilaisia ratkaisuja. Kaipaan myös työtovereita, mutta onneksi heitä on mahdollisuus silloin tällöin tavata. Erityisen suuri ilo on tavata entisiä opiskelijoita, kuulla heidän kuulumisiaan ja nähdä miten he ovat ottaneet paikkansa osaavina ammattilaisina.
Nyt työuran jäätyä taakse huomaan olevani samankaltaisissa mietteissä kuin nuorena, jolloin jouduin jättämään diakoniatyöntekijän virkani muuttaessani mieheni työn takia useammaksi vuodeksi ulkomaille. Silloin oli mahdotonta saada kahta työlupaa samaan perheeseen, ja muistan jossain vaiheessa oivaltaneeni, että vaikka minulla ei ole työpaikkaa diakoniassa, voin silti elää ja toimia diakonisella orientaatiolla. Oivallus siitä, että olen diakonissa olosuhteista riippumatta, toi elämääni mielekkään perustan.
Identiteetti mietittävä uudestaan
Eläkkeelle siirtyminen vaatii oman sopeutumisensa. Tunnistan myös sen, että suomalaisessa yhteiskunnassa vanha nainen on melko näkymätön. Uskon, että tämän päivän eläkeläisillä olisi vielä paljon annettavaa sekä yhteiskunnallisesti että myös kirkon toimintaan, mutta tuota paikkaa ei ole mitenkään helppo löytää. Yhteiskunnallisessa keskustelussa vanhoista ihmisistä puhutaan lähinnä kustannuseränä näkemättä voimavaroja, joita tässä ikäryhmässä on.
Myös kirkko tuntuu aktiivisesti tavoittelevan nuoria aikuisia, vaikka suurin kirkkoonkuulumisprosentti on vanhemman väen keskuudessa. Ilman muuta pidän tärkeänä työikäisten osallistamista kirkon toimintaan, kuitenkaan vanhusväestöä unohtamatta.
Eläkeläisenä joudun nyt tiiviiden työvuosien jälkeen miettimään identiteettiäni uudestaan. Löydän taas iloa siitä, että eläkeläisenäkin olen diakonissa ja haluan katsoa tätä yhteiskuntaa ja elämää diakonisesta näkökulmasta.
Aktiivisesti mukana seurakunnassa
Olen toista kautta oman seurakuntani seurakuntaneuvostossa. Olen kokenut luottamustehtävän mielekkääksi. Erityisesti haluan tukea seurakuntamme hyvää diakoniatyötä. Olen iloinen siitä, että diakoniatyön paikka ja arvo nähdään seurakunnassamme kirkkaana. Huomaan myös, että diakoniatyötä pitäisi tehdä näkyvämmäksi. Edelleen ammatillinen diakonia tunnetaan huonosti, samoin koulutus ja tutkintonimikkeet.
Olen löytänyt paikkani myös vapaaehtoistyössä. Olen aktiivisesti mukana seurakuntamme Valon messuissa ja ohjaan myös kaksi kertaa kuukaudessa Hyvän mielen -ryhmää. Tuossa ryhmässä olen soveltanut taidelähtöisiä menetelmiä ja olemmekin pysähtyneet monenlaisten taidekuvien äärellä pohtimaan syvällisesti elämän suuria ja pieniä kysymyksiä.
Voisiko liitolla olla senioritoimintaa?
Diakoniatyöntekijöiden liiton edustajana olen liittynyt Akavan seniorityöryhmään. Olen ollut vasta yhdessä kokouksessa, mutta jo siitä ymmärsin, että ryhmän tavoitteena on huolehtia akavalaisten eläkkeensaajien eläketurvasta sekä kertoa erilaisista ikääntymiseen liittyvistä asioista ja palveluista.
Monilla ammattijärjestöillä on erikseen senioritoimintaa ja olenkin miettinyt, pitäisikö Diakoniatyöntekijöiden Liitolla olla myös. Ilmeisesti joillakin paikkakunnilla onkin jo nyt. Itse olen pitänyt hyvänä sitä, että liittomme kohtelee senioreita samalla tavalla kuin muitakin jäseniä, ja ainakin täällä pääkaupunkiseudulla eläkeläiset on kutsuttu osaston yhteisiin tapaamisiin. Näissä tilaisuuksissa saa kuulla diakoniatyön uusimmista haasteista ja työtavoista sekä tavata tuttuja eri yhteyksistä.
Teksti Eila Sainio
Siintääkö eläkkeelle siirtyminen näköpiirissä?
Keva huolehtii julkisen sektorin eli kunta-alan, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon, Suomen Pankin ja Kelan työntekijöiden eläkeasioista. Kevan nettisivuilla on hyvät ja selkeät ohjeet eläkkeen hakemiseen, niin vanhuuseläkkeen kuin muidenkin eläkelajien. Oleellisimmat asiat vanhuuseläkettä koskien:
1. Selvitä eläkeikäsi ja tarkista työeläkeotteesi Kevan Omat eläketietosi -palvelusta.
2. Irtisanoudu työstäsi, sillä työsuhteesi tulee olla päättynyt ennen kuin eläkkeesi voi alkaa.
3. Sovi hyvissä ajoin työnantajasi kanssa eläkkeelle siirtymiseen ja työsuhteen päättymiseen liittyvät asiat. Työnantajasi ilmoittaa työsuhteesi päättymispäivän tulorekisteriin, josta tieto välitetään Kevaan.
4. Hae eläkettä Kevan Omat eläketietosi -palvelussa tai postitse 1–6 kuukautta ennen kuin aiot jäädä eläkkeelle. Palvelussa voi samalla hakea myös kansaneläkettä, jos työeläke on jäämässä pieneksi.
5. Saatuasi eläkepäätöksen muista tarkistaa se ja pyytää verotoimistosta eläkeverokortti.
Huomaa myös:
– Vanhuuseläke alkaa aina kuukauden 1. päivänä, aikaisintaan eläkeikäsi täyttymistä seuraavan kuukauden alusta.
– Eläke voidaan myöntää takautuvasti enintään 3 kuukauden ajalta.
– Indeksien kehitys saattaa vaikuttaa siihen, milloin eläke kannattaa aloittaa. Jos palkkakerroin kasvaa enemmän kuin työeläkeindeksi, eläkkeelle jäämistä kannattaa lykätä vuodenvaihteen yli. Jos taas työeläkeindeksi nousee enemmän kuin palkkakerroin, voi olla edullisempaa eläköityä jo ennen vuodenvaihdetta. Yleisesti kuitenkin työssä jatkaminen ja eläkkeen lykkääminen korottavat eläkettä enemmän kuin indeksikorotus.
Teksti Tiina Heiskanen
Mitä kirkko ja muut toimijat tarjoavat eläköityvälle työntekijälle?
Kevan julkaiseman julkisen alan eläköitymisennusteen mukaan kirkosta jää eläkkeelle 2024–2033 lähes 40 % eli noin 550 henkilöä vuodessa.
– Kirkon henkilöstökoulutuskalenterissa on yleensä vuosittain yksi tai useampi valmennus tai verkostotapaaminen eläköityville työntekijöille. Syksyllä 2024 oli Ponnahdus eläkkeelle – polkuja hyvään eläkearkeen -valmennus, joka oli tarjolla eläkeaikaa lähestyville työntekijöille. Vuodelle 2025 tarjolla ovat Valmentaudu eläkkeelle – luovasti uuteen elämänvaiheeseen! -valmennus Jyväskylän kristillisellä opistolla ja Eläkkeelle siirtyminen -ajankohtaiskoulutus Vivamossa Lohjalla.
– Kirkon julkaisuista löytyy 2024 alkuvuodesta ilmestynyt Mitä vielä? – eläköityneiden vertaisryhmän valmentajan opas. Valmennus on suunnattu äskettäin eläköityneille henkilöille, joilla on halu tarkastella elämänmuutosta yhdessä toisten samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
– Myös eri järjestöt tai yhdistykset, kuten Martat, SPR, Ikäinstituutti ym. järjestävät aika ajoin erilaisia eläkevalmennuksia tai ovat tuottaneet nettiin valmennusmateriaalia.
Hyödyllisiä linkkejä em. valmennuksiin ja aineistoihin:
- keva.fi/henkiloasiakkaalle/tietoa-elakkeista/ keva.fi/uutishuone/tutkimukset-tilastot-ja-ennusteet/ –> eläköitymisennuste 2024-2043 –raportti, kohdat 6a ja 6b
- Koulutuskalenteri.evl.fi
- Julkaisut.evl.fi –> Mitä vielä? -eläköityneiden vertaisryhmän valmentajan opas, Aaltonen, Mailis ja Merikanto, Tiina
- martat.fi/omat-rahat/taloudenhallinnan-perustaidot/huoletta-elakkeelle/
- ikainstituutti.fi/elamanielakevuodet-elamani-elakevuodet-ryhmat/
- rednet.punainenristi.fi/tayttaelamaa –> valmennusmateriaali
Teksti Tiina Heiskanen