Media-alalta välittämisen ammattilaiseksi

0
179

Kirkkonummelainen Maiju Kiukas on loppusuoralla sosionomi-diakoni-opinnoissaan Helsingin Diakonia-ammatti-korkeakoulussa. Kiukas ei astu työelämään kokemattomana, sillä hänellä on aiempi koulutus ja työkokemus media-alalta.

Maiju Kiukas on alanvaihtaja, jota kiinnosti diakoniatyö ja diakoniatyöntekijän ammatti. Hän työskenteli media-alalla kahdeksan vuotta, kunnes alkoi kiinnostua kohtaavasta, ihmisten parissa tehtävästä työstä.

Lapsuuden ja nuoruuden esikuvina itähelsinkiläistaustainen Kiukas pitää Äiti Teresaa sekä prinsessa Dianaa, jotka antoivat kaikkensa, vaikka eivät aina saaneet heille kuuluvaa arvostusta työstään.

– Minussa on aina ollut vahva oikeudenmukaisuuden kaipuu, ja olen halunnut puolustaa heikoimpia eri tilanteissa. Ajattelen kuitenkin, että lähimmäisenrakkaus tarkoittaa myös sitä, että tietää oman arvonsa. Rakkaus itseään ja Jumalaa kohtaan luo tasavertaisuutta kohtaamiseen. Nuorempana toimin vapaaehtoisena helluntaiseurakunnassa ja jo siellä mietin, miten voisin enemmän kohdata ja auttaa toisia ihmisiä, Kiukas kertoo.

Monipuolista ja luovaa työtä

Ennen Diakin opintojen alkua hänen mielikuvansa diakoniasta perustui vahvaan kohtaamiseen, rinnallakulkemiseen, sielunhoitoon sekä avustustyöhön. Onnistunut seurakuntaharjoittelu vahvisti merkittävästi omaa ammatti-identiteettiä. Ennen harjoittelua Kiukas liittyi evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi ja kävi aikuisrippikoulun.

– Olin prosessoinut asiaa jo pitkään ja tiesin Diakiin opiskelemaan päästyäni, että haluan liittyä kirkon jäseneksi. Kirkon arvot sekä monipuoliset mahdollisuudet osallistua ja toimia puhuttelivat. Jumalan rakkaus ja armo kuuluvat oikeasti kaikille, eivätkä ole vain pienen piirin juttu.

Seurakuntaharjoittelun ohessa ja sen jälkeen Maiju on päässyt tekemään keikkatöitä opintojensa ohessa.

– Kaksoistutkinto antaa laajat mahdollisuudet sekä osaamista tehdä kohtaavaa työtä. Diakoniatyö voi parhaimmillaan olla todella monipuolista ja luovaa. Sen vaikutus ihmisten elämässä ja elämäntarinassa on todella merkittävää. Diakoniatyöllä on mielettömät mahdollisuudet osallistua erilaisiin yhteiskunnallisiin hankkeisiin, projekteihin ja keskusteluihin sekä tuoda asiakkaidemme tarinoita kuuluviin, Kiukas kertoo innoissaan.

Viestintään syytä panostaa

Media-alan tutkinto ja työkokemus tuovat diakoniatyön tekemiseen viestinnän osaamista, jota tarvitaan yhä enemmän niin etsivässä työssä kuin vaikuttavassa diakoniatyössä.

– Diakoniatyön potentiaalia ja merkitystä voisi lisätä oikealla viestinnällä ja markkinoinnilla. Siihen panostaminen tavoittaisi ja saavuttaisi niin avunsaajia kuin kaikkia lähimmäisistä välittäviä. Jokainen seurakuntalainen on kutsuttu toteuttamaan diakoniaa ja välittämään Jumalan rakkautta. Diakoniatyö on toki poliittisesti sitouttamatonta, mutta sillä on mahdollisuus käyttää ääntään yhteiskunnallisesti. Olisiko meillä kirkkona muitakin näkyviä tapoja siihen kuin vuotuinen Yhteisvastuukeräys, Kiukas kysyy.

Alanvaihtajissa valtava potentiaali

Sähköpostikyselykierros tuomiokapituleihin paljastaa, että nykyisin lähes jokainen diakonian virkaan vihittävä on alanvaihtaja. Alalle tulee muun muassa sairaanhoitajia, lähihoitajia, suurtalouskokkeja ja maalareita. Sama ilmiö näkyy myös pappisvihkimystä hakevien kohdalla.

Uusilla kirkon työntekijöillä on seurakuntatyöhön tullessaan monenlaista työ- ja elämänkokemusta, josta he voivat ammentaa kohtaavaan työhön. Osataanko kirkossa hyödyntää tämä potentiaali parhaalla mahdollisella tavalla?

Kun yhä useampi on alanvaihtaja, tarkoittaa se myös sitä, että kirkon töihin työllistytään myöhemmällä iällä. Jää nähtäväksi, vaikuttaako aikuiskoulutustuen lakkautus alanvaihtamiseen. On myös tärkeää pohtia, miten toisen asteen päättäneitä nuoria saadaan innostumaan esimerkiksi diakonia-alan opinnoista.

Teksti Irja Tamm

Kuva Maiju Kiukaksen kotialbumi