Kun arvioidaan kirkon tai diakonian vaikuttavuutta, tulee ensin määritellä, mitä konkreettista halutaan tavoitella toiminnan vaikutuksina ja sitten arvioida ja seurata systemaattisesti, mitä merkitystä työllä on niin yksilö- kuin yhteiskunnankin tasolla. Yksinkertaistetusti: mikä muuttuu paremmaksi kirkon työn ansiosta ja missä voidaan todentaa ihmisen tasolla jotain hyvää muutosta?
− Kirkossamme ei ole pitkiä perinteitä toiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa tai todentamisessa. Tämä olisi kuitenkin tärkeää, jotta kirkko voi perustella paikkaansa julkisissa palveluissa ja vahvistaa jäsenpitoa, kertoo Diakin erityisasiantuntija Liisa Björklund.
Aiemmin hän on toiminut muun muassa sosiaalietiikan ja kestävän kehityksen asiantuntijan tehtävässä. Hän on erikoistunut yhteiskunnallisen vaikutusten mallintamiseen eri organisaatioille.
Hyvinvointivaikutus on esimerkiksi se, jos ihmisellä säilyy kirkon työn ansiosta elämässä merkitys.
− Kirkon tekemä työ näkyy monessa kohtaa hyvinvointivaikutuksina. Hyvinvointivaikutus on esimerkiksi se, jos ihmisellä säilyy kirkon työn ansiosta elämässä merkitys. Diakoniatyössä käytetään usein monenlaisia suoritemittareita, kuten jaettujen ruokakassien tai ryhmissä kävijöiden määrää, mutta ne eivät vielä kerro näiden ihmisten hyvinvoinnin parantumisesta pidemmällä tähtäimellä.
Miten oman työn vaikuttavuutta voisi tutkia ja todentaa?
− Seurakuntadiakonian tasolla jokaisen ei tarvitse alkaa tutkimaan työn vaikuttavuutta, vaan diakoniatyöntekijöiden resurssien tulee olla käytettävissä ihmisiä kohtaavaan työhön. Vaikuttavuutta voisi arvioida joku muu toimija, kuten Diak, joka voisi rakentaa yhdessä diakonian ammattilaisten kanssa seurakunnille diakonian vaikuttavuuden mallin. Mallissa olisi yhdessä määritelty tavoitteet ja mittarit, joilla varmistetaan, että työstä kerätään tietoa, jonka seuranta on mahdollista.
Björklundin mukaan tällä hetkellä haaste on, että ehkä kohtaavasta työstä ei ole riittävää määrää relevanttia tietoa, jolla voidaan väittää vaikutuksista jotakin.
− Diakoniatyöntekijät kyllä tietävät, millaiset asiat auttavat ihmistä eniten eteenpäin elämässään. Seurakunnissa on paljon dataa ja hyvin osaavaa porukkaa, mutta vaikuttavuuden johtaminen tulisi tehdä laajemmalla kentällä. Yksittäisen työntekijän onnistumiset tai osto-osoitusten jakamiset eivät sinänsä ole vaikuttavuutta, vaan erillisiä, pistemäisiä tapahtumia, sillä niiden vaikutuksia ei seurata.
Björklund puhuu diakonian palvelulupauksesta, jonka avulla määritellään tavoitteet.
− Jos halutaan oikeasti lähteä kehittämään diakonian vaikuttavuutta, meidän tulee ensin yhdessä määritellä diakonian palvelulupaus, mitä diakonian resurssilla oikeasti tavoitellaan ja mitä sillä halutaan vaikuttavuutena saada aikaiseksi. Sitten tulee selvittää, missä jo tehdään työtä, joka tuottaa pidemmän aikavälin mitattua vaikuttavuutta ja missä meillä ei vielä olekaan mitään mittareita, vaan asiat jäävät yksittäisiksi onnistumistarinoiksi.
Jos halutaan oikeasti lähteä kehittämään diakonian vaikuttavuutta, meidän tulee ensin yhdessä määritellä diakonian palvelulupaus.
Erilaiset käytännöt seurakuntien välillä ovat Björklundin mielestä haaste.
− Diakonian kentällähän haaste on, että meillä ei ole yhdenvertaisia tai tasalaatuisia käytäntöjä ja myös saman seurakunnan sisälläkin apu vaihtelee työntekijästä riippuen.Ovatko diakonian asiakkaat yhdenvertaisessa asemassa asiakkuudessa? Työtä tehdään todella taidolla ja sydämellä ihmiseltä ihmiselle, mutta pystyisikö diakoniassa määrittelemään yhdenvertaisempaa palvelua ja silti säilyttämään sen diakonian mielettömän voiman, ettei tultaisi julkisen palvelun jatkeeksi kaikella byrokratialla?
Millaisia mittareita diakoniatyössä voisi käyttää?
− Kaikkein tärkein diakonian mittari on ihmisten oma hyvinvointikokemus. Kirkossa kerätään usein ammattilaisten tuottamaa tietoa eri tavoin, mutta olisi tärkeää, että kerättäisiin myös asiakkaiden palautetta omasta elämäntilanteestaan, Björklund täsmentää.
Diak on kehittänyt validoidun subjektiivisen hyvinvointikokemuksen seurannan 3X10D®- elämäntilannemittarin, jonka avulla ihminen määrittelee ja arvioi itse oman elämäntilanteensa. Diakoniassa kohdataan huikea määrä ihmisiä ja ihmislähtöisen kokemustiedon kerääminen olisi todella arvokasta.
Kaikkein tärkein diakonian mittari on ihmisten oma hyvinvointikokemus.
− Jos vaikuttavuutta arvioitaisiin kattavammin esimerkiksi hiippakunnan tai koko kirkon tasolla, tulisi olla yhtenäisiä vertailukelpoisia mittareita käytössä. Toki alueelliset tarpeet poikkeavat toisistaan, mutta silti ihmisen kokemustieto paikasta riippumatta on erittäin relevanttia vaikuttavuustietona. Vaikuttavuuden arvioinnin tarkoituksena on diakoniankin kohdalla varmistaa, että käytettävissä oleva resurssi käytetään parhaalla mahdollisella tavalla. Sosiaali- ja terveysalalla yhteistyön merkitys on kasvanut ja suurin vaikuttavuus syntyykin laajemmasta yhteistyöstä.
Mitä haluaisit sanoa diakonian kentälle?
− Diakoniassa nähdään jatkuvasti kasvava avuntarve ja taloudellinen ahdinko sekä leikkausten vaikutukset. Seurakuntien diakoniasta tulee koko ajan tärkeämpää, ja odotukset ja paineet kasvavat. Seurakunnissa tulisi kohdentaa diakoniaan enemmän resursseja ja nähdä diakoninen työ koko seurakunnan ytimeksi ja tehtäväksi eikä niin, että meillä on muu seurakuntatyö ja erikseen diakonia. Seurakunnan vaikuttavuus on myös sitä, kuinka me diakoniassa onnistumme. Kentällä tehdään todella vaikuttavaa työtä, ja siksi tuleekin luoda diakonian vaikuttavuuden malli, jolla tehdä työn pitkävaikutteinen merkitys näkyväksi.
Teksti: Tiina Heiskanen
Kuva: Pixabay
