Lahjoitushuone ja juhlavaatelainaamo ovat esimerkkejä vuoden diakoniatyöntekijän ja hänen tiiminsä keksinnöistä. Tiina Heiskanen haluaa olla asiakkaan äänenä ja pitää päättäjiin yhteyttä sekä kertoa, mitä diakonian arjessa näkee.
Tiina Heiskanen on pienestä asti ollut seurakunnan toiminnassa mukana. Kun lukiossa ammatinvalinta tuli ajankohtaiseksi, hän valitsi diakonin opinnot.
− Valmistuin vuonna 2006 Järvenpäästä diakoniksi. Kotiseurakunnastani Riihimäestä tuli ensimmäinen työpaikkani, ja siellä olen edelleenkin.
Heiskanen kertoo, että työn pääpaino oli aluksi kehitysvammaistyössä. Nykyisin se painottuu diakoniseen perhetyöhön, aineelliseen auttamiseen ja muutenkin ajassa oleviin ilmiöihin reagoimiseen.
Vuosien varrella Heiskanen on nähnyt diakoniatyön erilaiset haasteet ja työn painotukset ovat muotoutuneet niiden mukaisiksi.
− Maahanmuuttajatyö on ollut meillä melko pienimuotoista, mutta ukrainalaisten tultua sotaa pakoon keväällä 2022 diakoniatyö yhdessä SPR:n kanssa järjesti laajamittaista vaate- ja tavarakeräystä sekä arjen selviytymiseen ja kotoutumiseen liittyviä tukitoimia.
Heiskasen innovoimat ideat olivatkin yksi peruste, joilla hän tuli valituksi vuoden diakoniatyöntekijäksi. Hän oli kehittämässä diakoniatyölle lahjoitushuonetta.
− Diakoniatyöntekijän antamalla koodilla voi viedä sovitun lahjoituksen lokerikkoon ja avuntarpeessa oleva henkilö tai perhe voi vastaavalla tavalla hakea sen omatoimisesti. Näin esimerkiksi opiskelijat ja työssä käyvät voivat hakea lahjoituksen itselleen sopivalla ajalla.
− Diakoniatyöntekijät voivat keskittyä laadukkaaseen asiakaskohtaamiseen eikä aikaa mene niin sanottuun paketti-show’n pyörittämiseen, Heiskanen toteaa.
Uusiin avauksiin ja innovaatioihin kuuluu myös juhlavaatelainaamo.
− Meiltä vähävaraiset saavat lainata juhlavaatteita elämän erilaisiin juhliin. Monella perheellä ei ole mahdollisuutta hankkia esimerkiksi rippipojalle pukua. Myös hautajaisvaatteilla on ollut kysyntää, Heiskanen kertoo.
Vapaaehtoisille pyritään tarjoamaan merkityksellistä tekemistä.
− Rakennamme diakoniaseurakuntaa ja tarjoamme vapaaehtoisille, kuntouttavassa työtoiminnassa ja työkokeilussa oleville mielekkäitä ja avustavia tehtäviä, kuten järjestelyä, ruuan jakelua, vaatekierrätystoiminnan ylläpitoa, kahvituksia, kerhojen ohjaamista ja kädentaitojen tekemistä, Heiskanen valottaa.
Diakoniatyöntekijät ovat kirkon auttamistyön erityisasiantuntijoita.
Asiakkaan ääni ja kasvot
Heiskanen pitää muutenkin tärkeänä sitä, että diakoniatyöntekijät voisivat tehdä koulutustaan ja osaamistaan vastaavaa työtä. Hänen mielestään diakoniatyöntekijät ovat kirkon auttamistyön erityisasiantuntijoita.
Diakoniatyön arjessa näkyy ihmisten pahoinvointi ja huoli, joka heijastuu usein jo ennen kuin hallituksen taloudelliset leikkaukset tulevat voimaan.
− Ihmiset pelkäävät omaa taloudellisen tilanteensa heikkenemistä. Esimerkiksi omistusasuntojen asumistukien ottaminen pois oli monelle kuin isku vasten kasvoja. Erityisen harmillista on se, että leikkaukset ja etuuksien väheneminen osuvat moneen ja samoihin ihmisiin, Heiskanen kertoo.
Hän on huolissaan myös digisyrjääntyneistä.
− Joidenkin tilastojen mukaan meillä on Suomessa jopa miljoona digisyrjäytynyttä. Toimeentulotuessa ei oteta kuitenkaan huomioon puhelin- ja nettikuluja, vaikka ne ovat ihmisille tänä päivänä välttämättömiä.
Diakoniatyöntekijänä Heiskanen haluaa olla asiakkaan äänenä ja kasvona. Hän haluaa pitää päättäjiin yhteyttä ja kertoa, mitä diakonian arjessa näkee.
− Diakoniatyöntekijä voi vaikuttaa ja olla suoraan yhteydessä kaupungin ja hyvinvointialueiden päättäjiin. Esimerkiksi kun Ukrainasta alkoi tulla sotaa pakenevia, olin pian yhteydessä kaupunkiin heidän avuntarpeestaan. Kaupunki järjestikin hyvät tilat vaate- ja tavaralahjoituksille.
Diakoniatyöntekijä voi vaikuttaa ja olla suoraan yhteydessä kaupungin ja hyvinvointialueiden päättäjiin.
Myös sosiaalisen median kautta voi tehdä nostoja anonyymisti diakonian asiakkaiden näkökulmista.
− Olen itse paikkakuntalainen ja elän riihimäkeläisen todellisuuden keskellä. Riihimäki-ryhmässä pidän välillä esillä, mitä kentälle kuuluu.
Heiskanen uskoo yhdessä tekemisen voimaan.
− Teemme todella paljon töitä verkostoissa ja haluamme pitää yhteyttä myönteisessä hengessä.
Auttaminen on tapa elää ja olla
Kun Heiskanen valittiin vuoden diakoniatyöntekijäksi, hän aluksi hämmentyi. Hämmennys muuttui kuitenkin pian kiitollisuudeksi ja iloksi.
− En ole ”titteli- tai prenikkaihminen”. Kuitenkin tuntui hyvältä, että oma työ on nähty ja siitä saa tunnustusta.
− Kiitollisuus nousee myös hyvästä työtiimistä, jossa on pitkällä kokemuksella tehty yhteistä työtä ja jossa on turvallista ponnistaa uusiin kokeiluihin, Heiskanen iloitsee.
Kirkossa on pidettävä huolta työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista.
Tulevaisuuden kirkossa Heiskanen näkee kansainvälistymisen moninaisuuden ja mahdollisuuden. Lisäksi hän arvioi, että pahoinvointi lisääntyy, koska taloudelliset resurssit tiukkenevat. Siksi nousee myös huoli, miten kirkon työntekijät jaksavat tehdä työtä muutosten ja paineiden alla.
− Näen, että kirkossa on pidettävä huolta työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista. On varmistettava, että virat täytetään koulutetuilla osaajilla. Diakoniatyöntekijät ovat niitä, jotka pitävät toisia pinnalla. Jos oma nenä ei pysy pinnalla, ei jaksa auttaa muitakaan.
Toisten auttaminen on Heiskasen tapa elää ja olla. Hän iloitsee siitä, että työ saa olla omannäköistä ja sitä saa tehdä omalla paikkakunnalla ja seurakunnassa hyvien työtovereiden kanssa.
− Perhe on niin sanottu maadoittava tekijä. Perhearki on hektistä, ja neljän lapsen äitinä olen kiinni elämän todellisuudessa. Ulkoileminen, epäsosiaalinen pieni puuhastelu pihalla, löytöjen tekeminen kirppiksillä ja hiljaa oleminen antavat vastapainoa työlle.
Heiskanen kokee työssään Taivaan isän työtoveruutta, joka antaa turvaa, toivoa ja merkitystä. − Elämässä on nähtävä toivoa ja valoa, vaikka yhteiskunta ei näyttäisikään olevan menossa parempaan suuntaan.
Teksti: Eliisa Ala-Kuusisto
Kuva: Timi Tikkanen
