Saara Huhanantilla oli vahva kirkon identiteetti, kun hän pohti, voisiko tehdä muita töitä. Mistään ei tarvinnut kuitenkaan luopua, kun hän siirtyi Sekasin Kollektiiviin töihin. Teknisesti orientoitunut humanisti vetää tätä nykyä hanketta, joka hyödyntää tekoälyä nuorten suosimassa Sekasin chatissa. Voisiko tekoälyä hyödyntää myös diakoniatyössä?
Johtaja Saara Huhanantti on ollut reilun vuoden ajan vetämässä hanketta, joka hyödyntää tekoälyä nuorten suosimassa Sekasin-chatissa. Projekti 5/5:tä rahoittaa Ilkka Paanasen Säätiö, jonka tavoitteena on vähentää sosiaalista eriarvoisuutta ja tukea erityisesti lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia.
− Olen oppinut vuoden aikana aivan mielettömästi. Työ on ollut hirvittävän kiehtovaa. Kirkon työntekijän identiteetti on muuttunut joksikin muuksi, mutta samanlaisia arvoja jaan edelleen.
Huhanantin mukaan hankkeen alussa ei ollut aivan selvää, miten tekoälyä voitaisiin tai haluttaisiin hyödyntää. Se tiedettiin, että tekoälystä ei tehdä ihmisen korvaajaa. Suosittuun Sekasin-chattiin on pitkät jonot, ja pohdittiinkin, voisiko tekoäly tarjota apua jonottajille. Tähän lopulta tartuttiin.
− Chatbot auttaa silloin, kun nuori jonottaa Sekasin-chattiin tai kun chat on kiinni. Sen kanssa voi harjoitella oman asiansa kertomista, ja nuoren oma ajatus voi kirkastua, millaista apua hän tarvitsee. Botille on syötetty valtavasti tietoa, ja se on hyvä antamaan vinkkejä ja neuvoja.
Olen oppinut vuoden aikana aivan mielettömästi. Työ on ollut hirvittävän kiehtovaa. Kirkon työntekijän identiteetti on muuttunut joksikin muuksi, mutta samanlaisia arvoja jaan edelleen.
Vaikka botti osaa sanoa lohduttavia sanoja, varsinaiseksi lohduttajaksi kriisitilanteisiin siitä ei ole, Huhanantti korostaa. Käyttäjälle on siis tarjolla kaksi eri palvelua: botti tai oikea ihminen. Ne pidetään tarkasti erillään.
Suunta kirkastuu
Saara Huhanantin urakehitys ei ole ollut suoraviivainen, eikä siirtyminen muihin töihin kirkon ulkopuolelle ollut aivan yksinkertaista.
− Kirkon identiteettini oli tosi vahva ja pohdin, voinko tehdä muita töitä. Kun siirryin johtavan diakoniatyöntekijän paikasta Sekasin Kollektiivin töihin, huomasin, että ei tarvinnutkaan luopua mistään, koska samat arvot pätivät sielläkin. Näkökulma vain tarkentui nuorten mielenterveyteen. Samojen tavoitteiden kanssa tehdään töitä mutta erilaisilla menetelmillä, Huhanantti kuvaa.
Uran kannalta ratkaiseva ja mullistava hetki oli kehityskeskustelu esihenkilön kanssa Sekasin Kollektiivissa. Kun esihenkilö esitti kysymyksen, mitä sellaista osaamista sinulla on, jota emme ole osanneet vielä hyödyntää, Huhanantti havahtui.
− Tästä seurasi tapahtumaketju, jonka myötä työnkuvaani myöhemmin laajennettiin, mikä oli palkitsevaa. Kirkossa lokerot ja tehtävänkuvat ovat usein selvärajaisia, mikä on tosi sääli. Se tarkoittaa, että paljon osaamista menee hukkaan mutta myös sitä, että uralla eteneminen on monissa tehtävissä mahdotonta.
Hän ei ollut aiemmin miettinyt muita vaihtoehtoja kuin kirkon työ ja oli omien sanojensa mukaan lipunut töissä sen tarkemmin erittelemättä, mikä kiinnostaa.
Hänen mielestään diakoniatyöntekijän on vaikea sanoittaa omaa osaamistaan kirkon ulkopuolella. Tämä tekee työnhausta vaikeaa, mutta vaikuttaa myös omaan ammatilliseen itsetuntoon.
− Diakoniatyöntekijä on asiantuntija. Mielikuva työstä on höttöisempää kuin mitä se todellisuudessa on. Meidän pitäisi osata sanoittaa paremmin, mitä työ konkreettisesti sisältää ja mitä kaikkea osaamista työ vaatii.
Huhanantti välittää kollegoille rohkaisevan viestin:
− Onneksi diakoniatyön tavoitteita ja kutsumusta voi toteuttaa monissa tehtävissä.
Kone ei osaa lohduttaa
Kun pyydän Saara Huhananttia luonnehtimaan itseään, hän sanoo olevansa teknisesti orientoitunut humanisti. Nykyisessä työssä on hyötyä tietyistä ominaisuuksista.
− Hyvin turvallisuushakuiselle tämä työ ei sopisi. Se auttaa, että innostuu uudesta ja on rohkeutta heittäytyä. Kokonaisuuksien hallinta on vahvuuteni. Olen tottunut tekemään töitä tosi erilaisten ihmisen kanssa, mikä on helpottanut hyppäämistä uudenlaiseen ympäristöön.
Kun Sekasin-chatissa otettiin käyttöön botti, kritiikkiin varauduttiin. Tuloksia ja palautetta seurattiin tarkasti.
− Nuorille botin käyttö on ollut luontevaa, ja he erottavat hyvin sen käyttötarkoituksen ihmiskohtaamisista. Huolipuhe ja kritiikki tulivat aikuisilta.
Huhanantti alleviivaa, ettei tekoäly uhkaa diakoniatyön kohtaamisia.
− Kone ei korvaa fyysistä läsnäoloa eikä konkreettisesti vierellä istumista ilman sanoja. Lohdutuksen tunnetta botti ei pysty välittämään.
Huhanantin mukaan tekoälyä pelätään, koska ei tarkalleen tiedetä, mikä se on.
− Monen eri tason huolet saattavat sekoittua. Tekoäly on hahmoton. Vaikka se korvaakin monet työt kymmenen vuoden päästä, ihmisten välistä kohtaamista kone ei korvaa.
Diakoniatyöntekijöille on siis tarvetta tulevaisuudessakin. Kun katsotaan tilastoja parin vuoden takaa, kohtaamisia oli liki 600 000 vuodessa, valottaa tutkija Veli-Matti Salminen Kirkon tutkimus ja koulutus yksiköstä.
− Koronan jälkeen kohtaamiset ovat lisääntyneet seurakunnan tiloissa. Se onkin yleisin kohtaamispaikka. Toiseksi eniten asioidaan puhelimessa ja kolmanneksi tehdään kotikäyntejä, Salminen erittelee.
Tekoälystä voisi olla hyötyä, kun mallinnetaan tilastodataa työntekijöille sopivaksi.
Työikäiset aikuiset ovat isoin ryhmä, joita kohdataan, mutta myös ikääntyneet näkyvät tilastoissa.
− Suurin osa diakonian kohtaamisista on yksin asuvien kanssa. Näitä on tilastoitu yli puolet.
Suurin yksittäinen syy hakeutua vastaanotolle on talous. Seuraavina tulevat terveyshuolet ja sen jälkeen ihmissuhteet.
− Tilastollisesti kohtaamisten syyt ovat pysyneet vuodesta toiseen hyvin samanlaisina. Ylisukupolvisuus ja ongelmien kasaantuminen näkyvät. Samat ihmiset tarvitsevat enemmän tukea ja tapaamiskertoja, Salminen toteaa.
Tekoäly auttamaan
Veli-Matti Salminen pohtii tekoälyn hyödyntämistä diakoniatyössä. Hän rajaa kohtaamiset ulkopuolelle, mutta mainitsee muita vaihtoehtoja, joissa tekoälystä saattaisi olla apua.
− Tekoälystä voisi olla hyötyä, kun mallinnetaan tilastodataa työntekijöille sopivaksi.
Salminen antaa esimerkin:
− Kun tiedetään väestön rakennetta paikallisesti, voidaan tunnistaa, mitkä ongelmat korostuvat tietyillä aluilla. Työntekijät voisivat hyödyntää tietoa, kun suunnittelevat toimintaa.
Tästä olisi hyötyä myös resurssoinnissa.
− Kun saadaan tarkempaa tietoa, voidaan yhdessä miettiä, miten resursseja rajataan, miten palvelua suunnitellaan ja miten palveluntarpeisiin vastataan. Voidaan erikoistua ja profiloitua paremmin.
Diakoniatyössä tekoälyä voisi myös Huhanantin mielestä hyödyntää lähitulevaisuudessa monin tavoin. Hän näkee mahdollisuuksia muun muassa isojen tietomassojen analysoinnissa.
− Tilastotietoa voisi tiivistää ja analysoida Salmisen kuvaamalla tavalla. Myös kirjaamisissa tekoälystä voisi olla apua. Se voisi laatia esimerkiksi asiakaskertomuksia diakonian vastaanotolla käytyjen keskustelujen pohjalta.
Huhanantti mainitsee myös chatbotin, joka neuvoisi kirkon organisaatiota tuntemattomille, mistä löytää vaikkapa vauvamuskarin, miten järjestetään hautajaiset, milloin alkaa sururyhmä tai kuinka pääsee ruokailemaan.
Vaikuttavuutta pitää tilastoida
Kohtaamiset kirjataan ylös ja niistä tehdään tilastoja, mutta vaikuttavuudesta on vähän tietoa.
− Kohtaamisten vaikuttavuutta ei kirkossa ole osattu mitata tai tilastoida, kertoo Salminen.
Tätä ihmettelee myös Huhanantti:
− Diakoniatyössä olisi opittavaa vaikuttavuuden mittaamisesta. Nykyisessä hankkeessa on selkeät tavoitteet, miten arvioidaan, onko työ vaikuttavaa ja onko siitä oikeasti hyötyä.
Miksei sitä sitten seurata?
Vaikuttavuuden mittaamista käsitellään myös Saara Huhanantin ja Veera Walleniuksen toimittamassa kirjassa Diakonia. Nyt. Kirjassa todetaan, että rakenteista tulevat odotukset tilastollisesti näyttävälle työlle toimivat pahimmillaan esteenä työn kehittämiselle. Tarvitaan tietoa, millaisia muutoksia on saatu aikaan kohderyhmän elämässä. Onko yksinäisyys vähentynyt, osallisuus vahvistunut, itsetunto kohentunut, elämänhallinta parantunut tai onnellisuus lisääntynyt?
− Tämä on vierasta kirkolle. Jos tilastoitaisiin työn vaikuttavuutta, voitaisiin arvioida, mikä on järkevää resurssien käyttöä. Tehdäänkö jotain vain sen takia, että niin on tehty ennenkin?
Ehkä tekoäly auttaisi tässäkin.
Teksti: Tuija Metsäaho
Kuva: Mikko Saari
