Isolla osalla väestöstä menee paremmin kuin koskaan, mutta samaan aikaan osa porukasta putoaa yhteisestä veneestä. Miten huolehditaan omista köyhistä ja tänne muuttaneista turvapaikanhakijoista?
– Leipäjonot eivät häviä mihinkään, koska ne ovat vakiintunut osa köyhyyspolitiikkaa, sanoo valtiotieteiden maisteri, köyhyystutkija Maria Ohisalo Itä-Suomen yliopistosta.
Hän on julkaissut hyvinvointisosiologian professorin Juho Saaren kanssa tutkimuksen Kuka seisoo leipäjonossa? ja artikkeleita suomalaisten huono-osaisuudesta yhdessä valtiotieteiden maisterin Tuomo Laihialan kanssa. Tutkimuksen mukaan noin 100 000 suomalaisella menee erittäin huonosti. Heille on kasaantunut monta huono-osaisuuden ilmentymää elintason, elämäntavan ja elämänlaadun mukaan mitattuna. He ovat heikommassa asemassa hyvinvoivaan enemmistöön nähden.
– Leipäjonoissa seisovat tyypillisesti köyhät eläkeläisnaiset, joille ei ole kertynyt kunnon eläkettä. Toinen mainittava ryhmä on keski-ikäiset miehet, joita on koetellut rakennetyöttömyys. Myös lapsiperheitä on jonossa.
– Takuueläkettä voisi nostaa. Työttömille pitäisi tarjota kuntoutusta ja uudelleenkoulutusta, Ohisalo luettelee muutamia keinoja.
Hän painottaa, että leipäjonot auttavat vain akuutin tarpeen tyydyttämiseen eli nälkään. Jalkautuva sosiaalityö on yksi keino auttaa ihmisiä laajemmin ja saada heitä nostettua jonoista.
– Sosiaalityöntekijät voivat kysyä leipäjonossa odottavilta, saatko asumistukea tai toimeentulotukea.
Väitöskirjassaan Ohisalo käsittelee eriarvoistumista leipäjonojen kautta.
– Kuinka sosiaaliturva kohtaa uudenlaisen tilanteen? Työllisyystilanne on erilainen. Minullakaan ei ole koskaan ollut vakituista työtä vaan meneillään on seitsemäs pätkätyöjakso valmistumisen jälkeen vuonna 2011.
Kotoutuminen käyntiin
Uusien turvapaikanhakijoiden myötä eriarvoistuminen saattaa lisääntyä. Kansainvälisen työn sihteeri ja pakolaistyön koordinaattori Tarja Korpaeus-Hellsten Helsingin seurakuntayhtymästä pohtii, miten paperittomia autetaan, kun heillä ei ole oikeutta sosiaaliturvaan.
– Osa turvapaikanhakijoista saa kielteisen päätöksen mutta jää silti Suomeen. Tälläkin hetkellä meillä on muutama tuhat ihmistä ilman oleskelulupaa. He ovat kaikkein haavoittuneimmassa asemassa. Tilanne aiheuttaa harmaata työvoimaa ja hyväksikäyttöä, jopa ihmiskauppaa.
On arvioitu, että kolmasosa tänne tulleista uusista turvapaikanhakijoista saa myönteisen päätöksen. Heidän kotoutumisensa on Korpaeus-Hellstenin mukaan avainasia.
– Monet maahanmuuttajat käyvät kielikursseja toisensa perään, mutta eivät kiinnity mihinkään. Koulupudokkaissa maahanmuuttajat ovat yliedustettuina.
Viranomaiset eivät selviä yksin vaan ovat jo kääntyneet kolmannen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan puoleen.
– Meillä on hyviä kokemuksia yhteistyöstä. Tietyn alueen tahot ovat lähteneet yhdessä toimimaan, jotta kotoutuminen olisi helpompaa. Esimerkiksi nuorisotalo, kirjasto, urheiluseurat ja asukasyhdistykset ovat tarjonneet toimintaa uusille tulijoille.
Resurssit ovat toistaiseksi riittäneet, koska vapaaehtoiset ovat olleet mukana vastaanottotyössä.
Tiedottamisessa on edelleen parannettavaa Korpaeus-Hellstenin mielestä.
– Kun uusi vastaanottokeskus perustetaan, siitä pitää kertoa alueen asukkaille. Muutoin heräävät pelko ja turvattomuus. Yhteisiin asukasiltoihin kannattaa kutsua turvapaikanhakijoita kuvaamaan tilannettaan.
Pitkään Suomessa asuneet maahanmuuttajat ovat sillanrakentajia. Arabiankielentaitoisista vapaaehtoisista on ollut iso apu. Heitä on työllistettykin vastaanottokeskuksiin.
Riittävän köyhä
Ohisalo näkee maahantulijoissa valtavan potentiaalin.
– Olemme saaneet huikean määrän lisää työvoimaa. Väestömäärän lisäys synnyttää uusia työpaikkoja. Suomi tarvitsee maahanmuuttajia.
Hänen mielestään työllistymistä pitää jouduttaa, koska toimettomuus on riski yhteiskuntarauhalle. Yrittäjyyden helpottamisen lisäksi hän ajaa perustuloa, jonka avulla ihmiset voisivat tehdä töitä esimerkiksi pari päivää viikossa ja saada näin vähitellen jalan työelämän oven väliin ja löytää reittejä irti sosiaaliturvasta.
– Monet pohtivat myös, ovatko turvapaikanhakijat riittävän köyhiä saadakseen apua. Joidenkin työttömien mielestä maahanmuutto on uhka, joka vie jo nyt vähäiset työpaikat. Yhteiskunnan pohjalla taistellaan niukoista resursseista. Eriarvoistumisessa on vaarana, että rauha alkaa järkkyä, Ohisalo muistuttaa.
Ihmisten pelkoa ei saa aliarvioida. Siksi hän ehdottaakin, että ihmiset tapaisivat toisiaan.
– Sosiaalinen etäisyys on kasvamassa, eivätkä rikkaat pysty samaistumaan köyhien asemaan.
Kiitosta saa Helsingin Diakonissalaitoksen järjestämä Luokkaretki laitakaupungille. Poliitikkoja viedään tapaamaan huono-osaisia erilaisiin päiväkeskuksiin.
Köyhyys on Ohisalon mielestä eettinen ja taloudellinen ongelma, joka vaikuttaa hyvinvointiin mutta myös kansantalouteen. Köyhyyteen on lukuisia syitä, mutta kolme keskeisintä voi nimetä.
– Työttömyys ajaa ihmisiä eniten köyhyyteen. Toisena tulee asuntopolitiikka. Pitäisi uskaltaa rakentaa edullisia vuokra-asuntoja. Kolmas syy on sosiaaliturvan aukkoisuus. Meillä on paljon ihmisiä, joita ei saada avun piiriin tai joille tuki ei ole riittävä.
Uskontodialogia
Korpaeus-Hellsten puhuu yhteiskunnan kotoutumisesta uuteen tilanteeseen, kun maassa on paljon totuttua enemmän maahanmuuttajia.
– Lieveilmiönä on polarisaatio. Osa toivottaa turvapaikanhakijat tervetulleiksi, osa vastustaa ja sitten syntyy vihapuhetta ja vastakkainasettelua.
Paluuta vanhaan ei ole, mutta Korpaeus-Hellsten toivoo parasta. Sosiaalisen hyvän rinnakkaiselon ja osallisuuden edistämisessä myös uskontojen välinen vuoropuhelu on tärkeässä roolissa.
– Seurakunnat ja muut uskonnolliset yhteisöt ovat tässä merkittävässä asemassa. Kirkoissa ja moskeijoissa paitsi rukoillaan, myös kerrotaan uusille tulijoille suomalaisista tavoista ja kulttuurista.
Sakastin verkkosivuilla on tietoa pakolaiskriisistä: sakasti.evl.fi