Elokuussa pääministeri Sipilän vetämät yhteiskuntasopimusneuvottelut epäonnistuivat. Sen jälkeen hallitus esitti pakkolait, joilla työntekijöiden palkkaa pienennetään. Palkansaajarintama kuohahti yli keskusjärjestörajojen ja työväki marssi torille mielenilmaukseen. Maan hallitus puuttuu työntekijälle pyhään asiaan, oikeuteen sopia palvelussuhteeseen liittyvistä ehdoista.
Syyskuussa alkoi Suomeen virrata turvapaikanhakijoita ennennäkemättömällä voimalla. Seurakuntien diakonia- ja nuorisotyöntekijöiden oli tehtävä työsuunnitelmiin muutos ja ryhdyttävä miettimään mitä näiden avuntarpeessa olevien kanssa tehdään. Yösija on annettu hätämajoituksena ja päiväohjelmaa järjestetty tylsistymistä vastaan. Tähän velvoittaa lähimmäisen rakkaus ja ammattietiikka. Kutsumustyötä.
Marraskuun kirkolliskokous tuotti jälleen pettymyksen diakonaatti-asiassa. Arkkipiispa Mäkinen sanoo haastattelussa ymmärtävänsä työntekijöiden turhautumisen ja rauhoittelee ammattiryhmiä sillä, että päättäjillä on kyllä halu löytää ratkaisu. Hän toivoo, ettei työntekijöiden arvostaminen tai identiteetti ole kiinni tästä prosessista. Olen arkkipiispan kanssa eri mieltä. Päättäjillä ei ole ollut halua hyväksyä yhtään ratkaisuesitystä. 40 vuoden vatuloinnin jälkeen täydellistä esitystä ei voi tulla. Vihkimysviran ulkopuolella pitäminen on nimenomaan arvostus-ja identiteettikysymys. Maallikko on maallikko. Vihitty on vihitty. Kyllä sitä tietää kumpi on ja sen mukaan toimii.
Arja Lusa
toiminnanjohtaja, KNT
arja.lusa@knt.fi
