Onni ja työ, kas siinäpä yhdistelmä. Niin merkittävä ihmiselle, että asiasta kirjoitettiin artikkeli (s. 10–15). Työ parhaimmillaan energisoi ja pahimmillaan kutistaa. Luottamuksen ilmapiirissä toimin muutosvoimana, vien asioita eteenpäin, uhan alla hyökkään tai vetäydyn. Miten sinä?
Liittojen perustajajäsenet uskalsivat tarttua uuteen. Dtl:n historiaa muistelimme 25.5.2018 Loimaan Evankelisella Kansanpistolla, missä 15.6.1958 oli Suomen Kirkon Sisarliiton perustamiskokous. Liiton tehtävä oli silloin ja on nyt kollegiaalisuuden vahvistaminen, kouluttaminen sekä palkka- ja ammatillinen edunvalvonta. Tästä tarkemmin historia-artikkelisarjassamme (s. 28–29).
Tänään yksi muutoskohde on kirkon diakonia- ja yhteiskunnallisen työn keinotekoisen rajan poistaminen. Ovathan asiat yhteisiä. Työn eriytyminen kirkon keskushallinnossa on lisännyt siiloutumista myös seurakunnissa. Titi Gävert toteaa sivulla 19: ”On ensiarvoisen tärkeää, että kirkko kokonaisuutena kantaa sosiaalieettistä vastuuta, puhuu heikoimpien puolesta ja toimii profeetallisesti esimerkiksi puolustaen jokaisen ihmisarvoa. Auttamispuheen rinnalle tarvitsemme ajankohtaista ihmisarvo- ja ihmisoikeuspuhetta.”
Yhteisö- ja vaikuttamistyön rinnalla on kehitettävä yksilökohtaista asiakastyötä. Sukupolvistuneen syrjäytymisen ketjun katkaiseminen vaatii ruuan lisäksi kuukausien yksilötyön. Totuttua intensiivisemmällä ammatillisella työotteella tehdään pitkäkestoisemmin, tavoitteellisemmin ja valiten.
Yksilöt osana ryhmää kohdataan myös kesän leireillä. Rippileirit ovat brändi, joka rakennetaan joka kerta uudelleen ammattilaisten osaamisella.
Usein kuulemme, että leirityö olisi vain lomaa. Yritetään kestää tuo harhaluulo. Me oman työmme ja onnemme keskushyökkääjinä tiedämme, miten asiat oikeasti ovat.Mukavaa kesää.
Tiina Laine
toiminnanjohtaja, Dtl
tiina.laine@dtl.fi
