Kirkon auttamistyön haasteet ja työmäärä ovat kasvaneet. Osa työntekijöistä on jaksamisen äärirajoilla. Usein työtä neuvotaan priorisoimaan, mutta kukaan ei sano, mitä pitäisi tai saa vähentää Diakoni Anne Immonen iloitsi keväällä kirkollisessa Facebook-ryhmässä, että Kampin kappeli Helsingissä on hänen elämänsä paras työpaikka. Kysyimme häneltä, mitä siellä on tehty työmäärän hallinnan ja työssä jaksamisen hyväksi.
Johtaminen avainasemassa
– Yksi merkittävimmistä asioista on johtajamme realistinen käsitys työstämme. Sen lisäksi hän kantaa oman vastuunsa. Vastuunkantoa on jo sen arviointi, mitä kaikesta postista ja infosta meidän on tarpeellista tietää ja mikä vain kuormittaa, mutta ei rakenna. Siinä suojataan työntekijää turhilta huhu- ja ei-informatiivisilta viesteiltä. On myös tärkeää voida täysin luottaa siihen, että lähijohtaja seisoo rinnallamme ja tarvittaessa myös edessämme. Jos tulee vaikea asiakastapaus tai valituksia, voin turvallisin mielin antaa johtajamme yhteystiedot tietäen, että hän on puolellani.
Selkeät rakenteet työssä, tiimissä ja kokouskäytännöissä
– Kun aloitin kappelilla kahdeksan vuotta sitten, toimintaa oli ollut vasta vuoden ja työ oli aika kuormittavaa. Lähijohtajan ja tiimin kanssa muodostimme toiminnalle selkeät rakenteet, yhteiset arvot, tavoitteet, työnkuvat ja vision. Hyvä tiimimme ei ole syntynyt vahingossa, vaan sitä on tietoisesti rakennettu. Se auttaa työssä jaksamisessa ja ihmisten raskaiden asioiden kantamisessa eivätkä keskinäiset ristiriidat vie voimia. Pidämme viikossa kaksi kokousta, joissa jokaisen asiat ovat yhtä tärkeitä. Kahden vuosittaisen tiimipäivän lisäksi järjestämme omaehtoista virkistystä ja huomioimme toisiamme. Tiimityönohjaus on kerran kuussa ja lisäksi halutessaan saa kirkon omaa työnohjausta.
– Meillä ei ole eriarvoisia työntekijöitä, vaan jokainen tiimistä on kappelin asiantuntija. Suntiot osallistuvat kohtaamistyötämme koskeviin kokouksiin, ja me muut tiedämme, mitä kappelin järjestelyyn ja siivoukseen kuuluu. Me kaikki teemme tätä työtä, jotta voimme kohdata ihmisiä ja mahdollistaa hiljentymisen.
Työn ja auttamisen rajaaminen selkeäksi
– Kappeli on auki vuoden jokaisena päivänä. Keskustelemaan voi tulla ilman ajanvarausta tai ajanvarauksella. Keskustelunurkkien ollessa täynnä ihmiselle varataan aika tai kehotetaan tulemaan hieman myöhemmin, sillä keskusteluaika on enintään tunti. Toki lomakkeiden täytössä voi mennä pidempään, ja jollekin taas riittää lyhytkin aika. Pyrimme siihen, että tapaamisten välissä työntekijällä on mahdollisuus ainakin 15 minuutin taukoon.
– Keskustelua toivovan kanssa mietimme, mikä hänen kysymyksensä tai tavoitteensa on ja olemmeko oikea taho hänelle. Meidän tehtävämme on tukea ihmistä pois kurjuudesta ja auttaa eteenpäin elämässä. Usein muutos vaatii rajalla oloa, ja siinä meidän tulee toimia peilinä. Joskus yksi keskustelu riittää, joskus sovimme tapaamisten määrän ja joskus kuljemme rinnalla, kunnes henkilö saavuttaa jonkun sovitun tavoitteen.
Työntekijän jaksaminen etusijalla
– Kohtaamisten määrä ei aina korreloi työn kuormittavuuteen. Voi olla, että jaksan tavata yhden, jolla on vakavia psyykkisiä häiriöitä, kun samalla energialla jaksan kolme muuta keskustelua. Tämän saamme huomioida kalenterissamme esimerkiksi tauotuksilla. Meillä on lupa huolehtia itsestämme ja laittaa rajat. Olemme sopineet, että työntekijöiden ei tarvitse sietää huonoa kohtelua tai nimittelyä. Työntekijän luo ei myöskään voi tulla haukkumaan toista työntekijää tai muita tahoja, vaan kehotamme selvittämään asian kyseisen työntekijän kanssa. Voimme toki auttaa tekemään virallisen valituksen.
– Jos tapahtuu jotain uhkaavaa, kappeli suljetaan, puramme tilanteen ja todennäköisesti kappelia ei enää sinä päivänä avata. Lähijohtaja luottaa arvostelukykyymme ja on antanut luvan sulkea kappelin tarvittaessa. On esimerkiksi ollut tilanteita, jolloin olen ollut päivän ainoa keskustelutyöntekijä ja kohtaamiset ovat olleet raskaita. Tällöin on ollut sekä oman jaksamiseni että ihmisen parhaaksi todeta, että sille päivälle ei enää saa keskusteluaikoja. Työntekijöiden jaksaminen on etusijalla.
Työnantajan vastuu
Työn psykososiaalinen kuormittavuus on yksi osa työnantajalle kuuluvaa työturvallisuusvastuuta. Esimerkiksi kohtuuton aikapaine ja vastuu, yksin työskentely sekä esimiehen puutteellinen tuki voivat vaarantaa työntekijän terveyden. Jos koet kuormittuvasi työssä liikaa, ota yhteyttä esimieheen. Voit pyytää työsuojeluvaltuutetun tai luottamusmiehen tueksesi. Tarvittaessa työnantajan on käytettävä myös työterveyshuollon asiantuntija-apua kuormittumisen selvittämiseksi. Haitallisen kuormittumisen ilmetessä työnantajan on työturvallisuuslain 25 §:n mukaan ”käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi”.
Työnantaja tai sen edustaja voi rikoslain 47 luvun mukaisesti joutua myös psykososiaalisen kuormittumisen tilanteissa rikosoikeudelliseen vastuuseen laiminlyönneistä työturvallisuusasioissa. Työnantajan on otettava huomioon työympäristöön liittyvät tekijät, mutta myös työntekijän henkilökohtaiset edellytykset ja seurattava toteuttamiensa toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen.
Jos uusia tehtäviä annetaan niin, että työn vaativuus muuttuu olennaisesti, peruspalkka tulee tarkistaa vastaamaan vaativuuden muutosta KirVESTESin 23 §:n mukaisesti. Uusia tehtäviä annettaessa joitakin tehtäviä täytyy ehkä samalla jättää pois, ettei työkuorma kasva liikaa.
Kommentit antoi DTL:n neuvontalakimies Jouni Heino
