Tulevaisuusvaliokunnan diakoniakäsitys on hämmentävä

0
36

Elokuussa kirkolliskokouksessa keskusteltiin tulevaisuusvaliokunnan mietinnöstä, joka näin pandemia-ajan näkövinkkelistä pohjautui jo pitkälti vanhaan tietoon. Mietintö pyrkii nostamaan esiin muutostarpeita, joihin olisi viipymättä reagoitava, jotta kirkko pysyisi merkityksellisenä jäsenilleen.

Mietinnössä todetaan, että jatkossakin julistus ja auttaminen kuuluvat kirkon ytimeen. Siksi tulevaisuusvaliokunta onkin antanut selvityksessään merkittävästi tilaa diakoniaan liittyville kysymyksille. Mietinnössä diakoniaa halutaan tarkastella kriittisesti, mutta myös mietintö itse ansaitsee kriittisen arvioinnin.

Mietinnössä diakonian tehtäväksi mainitaan haavoittuvassa elämäntilanteessa olevien ihmisten auttaminen ja tukeminen, yhteisöllisyyden edistäminen, ympäristön suojelu sekä yhdenvertaisuus- ja oikeudenmukaisuuskysymykset. Tässä seurataan pitkälti perinteisiä näkemyksiä, mutta jäädään kuitenkin puolitiehen.

Diakonian hengellinen ulottuvuus puuttuu täysin mietinnöstä. Diakonia ei ole jotain, mikä on julistuksen rinnalla tai lisäksi. Diakoniassa toteutuu kirkon hengellinen tehtävä, ja diakonian virkaan vihityt palvelevat yhdessä koko Jumalan kansan kanssa kolmiyhteisen Jumalan pelastussuunnitelmaa. Jos tämä jätetään tulevaisuuden hahmotelmissa huomioimatta, epäonnistuu työn kehittäminen.

Kirkossamme on käännetty peistä 50 vuotta diakonian viran asemasta. Harmi, että tulevaisuusvaliokunta ei ole huomannut esimerkiksi niitä seurakuntatyön kehittämisen mahdollisuuksia, joita toisi dakonian vihkimysviran tunnustaminen osaksi kolmisäikeistä virkaa.

Mietinnössä halutaan purkaa toimimattomia rakenteita. Tämä on aina kannatettavaa. Mutta mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan sillä, että viranhaltija- ja paikallisseurakuntapohjainen toimintamalli jarruttavat uuden luomista? Diakoniabarometrin 

mukaan diakoniatyöntekijät ovat erittäin koulutus ja kehittämismyönteisiä. Suomalaisen seurakuntadiakonian historiassa kehittämistaitoiset ja muutosvalmiit diakoniatyöntekijät ovat aina vieneet työtä eteenpäin. Potentiaalia on, mutta osataanko ja annetaanko kirkossa ottaa se käyttöön?

Tulevaisuusvaliokunta linjaa, että diakonia on syytä integroida osaksi seurakunnan muuta työtä. Entä, jos seurakunnan muu työ integroitaisiin osaksi diakoniaa? Diakonian viranhaltijat tekevät nykyisellään paljon ylisektorista työtä esimerkiksi vapaaehtoistoiminnassa, rippikouluissa, jumalanpalveluksissa, aikuis- ja lähetystyössä sekä lapsityössä. Yhdessä, yhteisesti ja yhteistyössä tehdään paljon. Kentältä kuullun perusteella ongelmat johtuvat ennemminkin siitä, että näitä rajan ylityksiä ei aina suvaita. Diakonian toimijoiden syvin haave on elämänmakuinen, värikäs ja hyväksyvä diakoniaseurakunta, jossa vähäisintä ei katsottaisi ulos.

Vaikka tulevaisuusvaliokunnan mietintö on hieman kapeakatseinen ja työalarajoihin jumittunut, se voi toimia keskustelunaloittajana uuteen. Kun diakoniaa vahvistetaan koko kirkon tasolla, on diakoniatyöntekijöiden asiantuntijuus otettava aidosti mukaan kehitystyöhön. Ja meidän diakonian toimijoiden on edelleen petrattava siinä, miten kerromme työstämme, jotta tulevaisuuden pohtijat eivät korjaa menneisyyden ongelmia.

Teksti Tiina Laine