Diakonia-ammattikorkeakoulun uusi rehtori ja toimitusjohtaja Tapio Kujala perää Diakilta näkyvämpää roolia yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Tämän vuoden helmikuussa työnsä aloittanut Diakonia-ammattikorkeakoulun uusi rehtori ja toimitusjohtaja Tapio Kujala perää Diakilta entistä suurempaa yhteiskunnallista näkyvyyttä ja tiukempaa roolia keskustelun herättäjänä.

– Me voimme olla piikki yhteiskunnan päättäjien lihassa muistuttamassa siitä, että tämä maailma ei ole kaikille ihan samannäköinen. On kysymys sitten köyhyydestä, eriarvoisuudesta tai maahanmuuttajista, me olemme näissä kaikissa ilmiöissä mukana sekä opiskelijoita kouluttavana oppilaitoksena että myös omien tutkimushankkeittemme kautta, Kujala sanoo.

Hänen mukaansa Diakin sanoma on, että jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. Tätä sanomaa Diak toteuttaa kouluttamalla välittämisen ammattilaisia, joiden tehtävä on auttaa lähimmäisiä. Välittämisellä on myös toinen merkitys. Diakin kouluttamat ammattilaiset työskentelevät rajapinnoilla ja kommunikoivat asiakkaan ja hänen kohtaamiensa tahojen kanssa.

Näköalattomuutta ilmassa

Kujalan mukaan Suomea on jo pitkään vaivannut eräänlainen näköalattomuus. Se on tiivistynyt yleisessä keskustelussa talouskriisi-sanan alle. Talous on kuitenkin vain yksi osa ongelmaa, sillä yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuu paljon muutakin.

Hänen mielestään ihmiset eivät ole vielä ymmärtäneet, että yhteiskunnan muutos on jatkuvaa, eikä pysyvää tilaa enää ole.

– Me olemme hirvittävän riippuvaisia sekä toisistamme täällä Suomessa että muiden maiden ihmisistä kansainvälisesti. Maailma on globaali.

Näköalattomuus tulee esiin myös siinä, miten ihmiset keskustelevat esimerkiksi maahanmuuttajista.

– Meillä on tapahtunut voimakas kärjistyminen mielipiteissä. Sosiaalinen media tuo sen esiin hirvittävän helposti ja nopeasti.

– Me voimme uhata ja käyttää kieltä, joka kärjistää entistä voimakkaammin, mutta me emme kohtaa toisiamme. Se on huono asia.

Koulutusta, ei hävittäjiä

Millä näköalattomuutta sitten torjutaan? Tähän Kujala lainaa mielellään entistä Suomen Kuvalehden päätoimittajaa Tapani Ruokasta.

– Ruokasen mielestä sananvapaus on uudistettava joka ajassa uudelleen. Minun mielestäni sivistyskin on sellainen asia, jota on ylläpidettävä.

Koulutus ja sivistys ovat Kujalan mielestä asioita, joiden avulla torjutaan näköalattomuutta ja luodaan toivoa.

– Haluan korostaa, että se on poliittisen päättäjän arvovalinta, ostammeko uusia hävittäjiä 5–10 miljardilla vai satsaammeko muutaman miljardin koulutukseen.

Kujala näkee sivistyksen laajempana asiana kuin pelkästään koulutuksena.

– Se pitää sisällään myös sydämen sivistyksen.

Diak on erityisen tärkeässä asemassa monimuotoisen sivistyksen välittäjänä kouluttaessaan osaajia sekä kirkon että yhteiskunnan palvelukseen.

– Pidän tärkeänä, että olemme ammattikorkeakoulu, jossa opiskelijat saavat rauhassa pohtia arvokysymyksiä.

Huolta säästöistä

Kujala myöntää olevansa pettynyt siihen, että esimerkiksi opetusministeriön politiikka on ollut nykivää, ja siinä tehty äkillisiä hätäratkaisuja.

– Jos ajattelemme edellistä lamaa, poliittiset päättäjät ottivat silloin aseekseen koulutuksen ja innovaatiot ajatellen, että niiden avulla Suomi pärjää.

Kujalan mukaan päättäjät eivät tämän laman kohdalla ole tehneet samaa arvovalintaa.

– Nyt koetaan, että koulutus on kuin rasite.

Myös Diak on joutunut säästöjen kohteeksi.

– Toivon, että nämä säästöt riittäisivät. Me

pärjäämme näiden säästöjen kanssa, koska meillä on hyvä strategia, jos leikkauksia tulee lisää, joudumme arvioimaan toimintaamme uudelleen.

—————————————————————————————————

Heikkojen ja sorrettujen puolella

Vuonna 1986 Helsingin Raamattukoulusta kirkon nuorisotyönohjaajaksi valmistunut Kujala ei tehnyt päivääkään koulutustaan vastaavia töitä. Hän meni ensin toimittajaksi Yleisradioon ja on myöhemmin työskennellyt sivistyksen ja koulutuksen parissa.

Lähi-idän mediasodasta yhteiskuntatieteiden tohtoriksi 2012 väitellyt Kujala on työskennellyt muun muassa Turun kristillisen opiston kansainvälisen työn radiotyön linjalla. Kun Turun opisto liittyi Diakiin, Kujalasta tuli sen ensimmäinen yksikönjohtaja.

Ennen siirtymistään Diakin rehtoriksi hän työskenteli Kansanvalistusseuran toiminnanjohtajana. Taustansa takia hän kokee olevansa enemmän yhteiskunnallinen kuin kirkollinen vaikuttaja. Hänen viestinsä kirkolle on selkeä.

– Kirkon tehtävä on olla heikkojen, sorrettujen, seksuaalivähemmistöjen ja maahanmuuttajien puolella. Kirkon tehtävä on muistuttaa yhteiskuntaa siitä, mitä lähimmäisyys ihan oikeasti merkitsee.

Kujala ei koe itseään säilyttäjäksi, hän on saneeraaja ja kehittäjä

– Näistä kahdesta olen mieluummin kehittäjä, ja siinä voin sanoa olevani varsin hyvä. Kehittäjää tarvitaan, sillä hänen mielestään Diakin tehtävä on myös haastaa työelämää.

– Meidän pitäisi pohtia, pitäisikö nuorisotyönohjaajalla olla sellaisia viestintätaitoja, jotta hänen seurakuntansa voisi sijaita sosiaalisessa mediassa.

Kujalan mukaan Diak on kehittynyt huimasti 20-vuotisen historiansa aikana. Sen omistajat ovat tehneet arvokasta työtä, jonka seurauksena opinahjolla on tänä päivänä yhtenäinen identiteetti.

– Koen, että Diak on nykyisin yhtenäisempi ammattikorkeakoulu kuin toimintansa alkutaipaleella.

—————————————————————————————————

Teksti ja kuva Miika Manninen