Ensimmäistä kertaa kirkolliskokousedustajana istuva Pekka Kosonen haluaisi uudistaa kirkolliskokousta.
Kuopion hiippakunnan kirkolliskokousedustaja Pekka Kosonen kaipaa lisää ketteryyttä kirkolliseen päätöksentekoon. Hän yhtyy kirkon tulevaisuuskomitean mietintöön, jossa esitetään, että kirkolliskokouksen edustajien määrää voisi vähentää ja kokouksia voisi olla nykyisen kahden sijasta kolme.
Hän on myös sitä mieltä, että asioista päätettäessä äänestyksen määräenemmistö pitäisi muuttaa kaksi kolmasosaa -enemmistöön. Tällä hetkellä vaaditaan kolme neljäsosaa edustajista.
– Näissä mietinnön esityksissä on viisautta, ja niiden avulla asioita voisi saada jopa nytkähtämään eteenpäin ja päätöksentekoon tulisi enemmän ketteryyttä, Kosonen toteaa.
Kosonen sanoo myös, että kirkolliskokouksen maallikkoedustajien valintaprosessia voisi muuttaa.
– Jos meillä on avoin demokratia, niin seurakuntalaisten pitäisi päästä suoraan valitsemaan, hän tarkentaa.
Kirkolliskokouksen hiippakuntien edustajat valitaan tällä hetkellä vaalilla, jossa äänestäjinä toimivat seurakuntien luottamushenkilöt.
Kiistakapulat jäävät pöydälle
Kirkolliskokouksen ensikertalaisena Kosonen katsoo asioita tuorein silmin ja tunnistaa ongelmia. Kiistanalaisista kysymyksistä erityisesti nykyinen määräenemmistö on hänen mukaansa hyvin vaikea saavuttaa, mikä tarkoittaa sitä, että asiat jäävät helposti niin sanotusti pöydälle.
Tällä hetkellä kirkolliskokouksen kiivain kiistakapula on sukupuolineutraali avioliittolaki, joka kytkeytyy hänen mukaansa vahvasti käsitykseen Raamatun arvovallasta ja auktoriteetista.
– Pitää muistaa kuitenkin, että tämä koskettaa oikeita ihmisiä ja heidän elämäänsä sekä identiteettiään.
Kososen mukaan kirkon pitäisi olla viimeinen taho, joka lyö seksuaalivähemmistöjä.
– Ja silti kirkko tekee sitä, hän puistelee päätään.
Hänen mielestään kirkon tulisi jakaa siunaustaan kaikille kirkon jäsenille ja myös sen ulkopuolella oleville.
Pappeus kriisissä
Kosonen ei pelkää sanoa, että kirkossa on tällä hetkellä käynnissä piispuuden ja ylipäänsä pappeuden kriisi. Tämä kriisi kulminoituu kaikkein näkyvimmin juuri sukupuolineutraaliin avioliittolakiin. Hänen mukaansa piispuuden yksi sanoitettu tehtävä on vaalia yhtenäisyyttä.
– Mutta sitten meillä on joukko pappeja eri hiippakunnissa, jotka ovat ilmoittaneet, että 1. maaliskuuta lähtien he ovat valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevat parit. Sitten on joukko pappeja, jotka haluavat, mutta eivät uskalla ja vielä on pappeja, jotka ehdottomasti kieltäytyvät.
Kososen mukaan tästä seuraa epäselvyyttä siitä, mikä on papin tehtävä juridisena virkamiehenä ja teologisen viran haltijana.
– En usko piispojen olevan eksegeettisesti niin kömpelöitä, että he aidosti ajattelisivat, että ”Raamattuun vedoten ei voida tehdä jotakin”. Uskon pikemminkin, että kyseessä on halu pitää kiinni kirkon traditiosta.
– Kirkon hirttäytyminen perinteeseen sillä hinnalla, että olemme valmiita kääntämään selkämme ihmisille, ei sovi kristityn etiikkaan. Jos piispat ajattelevat näin, niin olen minä aika kauhuissani, hän toteaa.
Diakonaatin uudistus unholassa?
Pappeuden kriisi heijastuu hänen mukaansa myös keskusteluun diakonaatti-uudistuksesta. Jos kirkon keskeisin virka eli pappeus on kriisissä, miten virkarakenteen laajentamisesta voidaan edes keskustella?
Diakonaatista on keskusteltu jo vuosikymmenien ajan, mutta tällä hetkellä Kosonen ei edes tiedä, missä vaiheessa sen valmistelu on.
– Se ei tapahdu välttämättä ikinä, hän naurahtaa epäilevästi.
—————————————————————————————————–
Yhteisöllisyyttä rakentamassa
Kosonen hakeutui kirkon ylimpään päätöksentekoelimeen eli kirkolliskokoukseen, koska hän halusi päästä edustamaan niitä, jotka ajattelevat, että kirkko on muutakin kuin pelkkä palveluita tuottava instituutio tai ”puuhamaa”.
– Halusin päästä tukemaan tervettä yhteisöllisyyttä, jossa kukin sen jäsen voi olla sellainen kuin on.
Yhteisöllisyyden rakentaminen on ollut Kososen työ jo pitkään. Hän valmistui Pieksämäen Sisälähetysseuran opistolta kirkon nuorisotyönohjaajaksi 1993. Pisimmän rupeaman työurallaan hän palveli Pieksämäellä, ensin maaseurakunnassa ja sitten yhdistyneessä Pieksämäen seurakunnassa.
Nuorisotyön vuosien jälkeen hän siirtyi vuonna 2009 Partaharjun opistolle nuorisotyönaineiden opettajaksi. Partaharjun opiston loputtua hän siirtyi 2014 vuoden alusta Seurakuntaopiston Pieksämäen yksikköön kouluttamaan nuoriso- ja vapaa-ajan-ohjaajia.
Kosonen valmistui sosionomi-diakoniksi 2006 ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon hän suoritti 2010. Vuonna 2011 hän suoritti ammatillisen opettajan pätevyyden.
————————————————————————————————–
Teksti ja kuva Miika Manninen
