Nuorisotyönohjaajan asema on ollut näkyjä ja puurtamista

0
328

Kirkon nuorisotyönohjaajat juhlivat tänä vuonna 70-vuotista taivaltaan. Vuosikymmeniin on mahtunut monenlaisia vaiheita.

Kun elämä talvi- ja jatkosodan jälkeen alkoi etsiä normaaleja uomiaan, oli myös seurakuntien nuorisotoiminta saatava jälleen vauhtiin. Ne vakituiset nuorisotyöntekijät, jotka selviytyivät sotien tiimellyksestä, palasivat takaisin töihin.

Vapaaehtoisista kerhonohjaajista tehtäväänsä jatkoi vain noin 79 prosenttia, mikä oli kristilliselle poikatoiminnalle merkittävä menetys. Vakituiset poikatyöntekijät palasivat työhönsä yleensä entisin ehdoin, entisellä palkkatasolla. Rahanarvon lasku johti siihen, että palkkaus ei enää vastannut elinkustannuksia. Monet siirtyivät muihin tehtäviin. Jo syksyllä 1945 oli tahtoa yhteisestä esiintymisestä palkka-asiassa, mutta ei ollut hallintoelintä, johon vedota ja jolla olisi ollut määräysvaltaa asian korjaamiseksi.

Kiireellinen tehtävä

Helmikuussa 1946 Poikien Keskuksen talvipäivien yhteydessä alkoi tapahtua, kun muutamia poikatyöntekijöitä kokoontui ylimääräiseen neuvonpitoon tilanteen korjaamiseksi. Poikien Keskuksen toiminnanjohtaja Sulo Karpio sai kiireellisen tehtävän laatia alustava suunnitelma yhteisen yhdistyksen perustamiseksi. Karpio otti tehtävän vastaan, mutta huomasi pian olevansa suurten vaikeuksien edessä. Papisto, jonka harteilla oli seurakuntatoiminnan elvyttäminen, ei kannattanut yhdistyksen perustamista lainkaan. He näkivät yhdistyksessä vain vaatimuksia ja vallan tavoittelua. Papisto oli sitä mieltä, että pitäisi odottaa, kunnes asiassa päästäisiin selvyyteen Kirkkohallituksen arvovallalla.

Yhdistys syntyy

Onneksi Karpio tajusi kirkon jähmeyden. Koska poikatyöntekijöiden asema oli miltei hätätilassa, hän ei jäänyt odottelemaan, vaan laati luonnoksen perustettavan yhdistyksen tarkoituksesta ja tavoitteista. Luonnoksessa todetaan ”ottaen huomioon vallitsevan hätätilan on tavoitteisiin pyrittävä heti eikä jäätävä odottamaan vaikeasti koolle saatavaa kokousta”. Toiminta käynnistyi, ja yhdistyksen perustamiskokous pidettiin Nokialla syyskuun 3.päivänä 1948.

Tätä KNT:n perustamisajan tilannetta on muisteltu aina liiton täyttäessä tasakymmeniä. Joka kerta kysyn hämmästellen, onko mikään muuttunut. Nuorisotyönohjaajan palkalla juuri ja juuri elättää perheen.

Liiton ydintehtävä pysynyt

Liiton rooli jäsenten edunvalvojana ja ammatillisen aseman kehittäjänä on ollut merkittävä. Liiton ydintehtävä on pysynyt samana. Nuorisotyönohjaajien koulutus on merkittävästi kehittynyt. Koulutuskurssilla aloitettiin, ja nyt viran kelpoisuusehtona on amk-tutkinto. Nuorisotyönohjaajan virka seurakunnassa on nuorisotyön asiantuntijan virka. Varhaiskasvatuksenohjaajan virka kasvatuksen asiantuntijana on nuorempi. Sen syntyjuuret ovat nuorisotyönohjaajan viran kehittymisen yksi säie. Valittavasti edelleen seurakunnissa nämä asiantuntijat kokevat jäävänsa papiston jalkoihin, kun päätetään työalan johtamisesta tai henkilöstövähennyksistä. Viran palkkauksen kehittämisessä riittää edelleen tehtävää, jotta tehtävänkuvan vaativuus tunnistettaisiin palkkausjärjestelmässä nykyistä paremmin.


SULO KARPIO – YHDISTYKSEN PERUSTAJA

Sulo Karpion (s. 1890) nuoruus kului piirustuskoulussa ja taideteollisuuskoulussa. Nuoruuden suunnitelmissa oli taiteilijan ura. Hänellä oli myös musiikillisia lahjoja ja hän soitti orkesterissa. Rakkaita harrastuksia olivat myös lukeminen ja retkeily.

Karpion työura alkoi kirjapainoalalla, jossa hänen taitonsa olivat laajasti käytössä. Ensimmäinen kirja Kalle Koljosen seikkailut ilmestyi 1927. Karpio oli loistava kertoja. Hän piti tarinailtoja Kallion kirjastossa, jonne lapset jonottivat tunteja ennen tilaisuutta. Vuonna 1966 perustettiin Kertojien Kerho, jonka tehtävänä oli kertomisen taidon elvyttäminen ja ylläpitäminen sekä kristillisessä toiminnassa kerrottaviksi sopivien tarinoiden kirjoittaminen ja julkaiseminen.

Kristilliset poikatyöntekijät ry:n puheenjohtajana Sulo Karpio toimi vuosina 1946–52. Hämärästi voi tajuta sen työmäärän paljouden, joka hänellä oli yhdistyksessä, toiminnanjohtajan tehtävän ohella. Puhelinneuvonnassa pyydettiin apua leiriavustusten tekemiseen, alustuksen pitämiseen vanhempain kokoukseen, tulo- ja menoarvion tekemiseen ja esityksen tekemiseen kolmen palkkaluokan palkankorotukseen. Vieraillessaan seurakunnissa hän tuli tuntemaan poikatyöntekijöiden aseman seurakunnissa. Vuosikausia hän jaksoi valmistella muistomerkkiä ”urhoollisten nuorisonohjaajien vaimojen kunniaksi”.


KNT:n HISTORIA LYHYESTI

1946
Sulo Karpio laatii luonnoksen poikatyöntekijöiden yhdistykselle. Toiminta käynnistyy Poikien Keskus ry:n jaostona.

1948
Yhdistyksen perustava kokous pidetään 3.9. Nokialla.

1949
Nuorisonohjaajien koulutus käynnistyy Seurakuntaopistolla ja Lärkkullassa.

1957
Naiset hyväksytään jäseniksi sääntömuutoksella.

1958
Riihimäen vuosikokouksessa etsitään uutta linjaa. Johtokunnan enemmistöksi valitaan Seurakuntaopistosta valmistuneita nuorisonohjaajia.

1962
Yhdistyksen tekemä palkkatutkimus paljastaa eripalkkaisuuden kaupunkien ja maaseudun sekä miesten ja naisten välillä.

1967
Ensimmäiset yhdistyksen tunnuksella varustetut sormukset jaetaan.

1971
KNT:n edustaja pyydetään Seurakuntaopiston ja Sisälähetysopiston valintakokeisiin asiantuntijana.

1974
Neuvotteluja fuusioitumisesta Finlands Svenska Ungdomsledare r.f.:n ja Suomen Diakonien Liiton kanssa. Sulo Karpio kuolee 84-vuotiaana.

1977
Yhdistyksen uusi nimi Kirkon nuorisotyöntekijät – Kyrkans ungdomsarbetare r.y.

1980
Ilmassa leijuu lakonuhka: kiistakysymyksenä leirityöaikahyvitykset.

1986
Ehdotus piispainkokoukselle ja kirkolliskokoukselle kirkkolain muuttamisesta niin, että siinä mainitaan nuorisotyönohjaajat.

1987
Harri Heinon tutkimus kertoo, että kirkkoherrat pitävät nuorisotyöhön soveliaimpina alle 35-vuotiaita.

1994
KNT:n jäsenmäärä kasvaa räjähdysmäisesti: järjestäytymisaste on lähes 80 prosenttia.

1996
Yhdistyksen 50-vuotishistoriikki ja työntekijämatrikkeli julkaistaan tammikuussa Seinäjoella.

2004
Yhdistykselle valitaan ensimmäinen nainen puheenjohtajaksi.

2008?
Jaakko Ovaskan jäsenaloite käsitellään vuosikokouksessa Tampereella. Johtokunta saa valtuudet selvitellä Akavan jäsenyyttä.

2009
Ero Kirkon aloista ja siirtyminen Akavan jäsenenyhdistykseksi. Liitto aloittaa itsenäisenä järjestönä.


Lähteet
Näkyjä ja puurtamista,
1996 Kirkon nuorisotyöntekijät 50 v historiikki, matrikkeli
Näköalapaikalta, 2006, yhdistyksen 60 v juhlajulkaisu, matrikkeli