”Mikä järjestelmässä on vialla, jos työntekijä uupuu?”

0
798

Frank Martela on tutkinut työn merkityksellisyyttä ja työhyvinvointia. Hän puhuu neljästä psykologisesta perustarpeesta, joiden toteutuminen tukee työntekijän jaksamista.

Nykyään törmää lähes kaikkialla sanaan onnellisuus. Joka paikassa sitä tavoitellaan ja siihen pyritään. Moni on taipuvainen ajattelemaan, että onnen tunteet koetaan jossakin muualla kuin työpaikoilla. Vietämme kuitenkin yhden kolmasosan vuorokaudesta hankkimassa voita leipämme päälle. Hereilläoloajasta töissä vierähtää noin puolet. Olisiko siis kohtuullista edellyttää, että omasta työstä seuraisi mielihyväntunteita, jopa onnea?

Filosofi Frank Martela on tutkinut väitöskirjastaan lähtien työhyvinvointia vahvistavia tekijöitä. Hän ei hätkähdä onnellisuuden ja työelämän yhdistämistä, vaan ottaa sen mielellään puheeksi.

– Työn parissa on monia edellytyksiä, jotka mahdollistavat onnellisuuden. Nostaisin esiin ainakin tietyn omaehtoisuuden eli mahdollisuuden vaikuttaa oman työn sisältöön ja tekemistapoihin sekä mahdollisuuden kokea että työllä on jokin myönteinen vaikutus toisiin ihmisiin tai maailmaan.

Jos kokonaisuus on rikki

Frank Martela korostaa, että ihminen ei ole onnensa seppä vaan onnensa keskushyökkääjä. Voimme omilla valinnoillamme ja asenteillamme tehdä paljonkin suhteessa onnellisuuteemme.

– Mutta emme ole työpaikalla yksin, vaan osana isompaa sosiaalista kokonaisuutta. Jos kokonaisuus on rikki, yksilöiden pahoinvointi on usein sen oire. Ei pidä syyllistää yksittäistä työntekijää loppuunpalamisesta, uupumisesta tai masennuksesta vaan miettiä tarkkaan, mikä järjestelmässä on vialla, jos työntekijä uupuu.

Iso asia työssä jaksamisen kannalta on kontrollin tunne. Kaaosmainen kiire, epätietoisuus tavoitteista tai sekava johtaminen estävät työntekijää tuntemasta mielihyvää.

– Ihmisen on pystyttävä hallitsemaan sitä, mitä hänelle työssä tapahtuu, Martela täsmentää.

Muutosvastarinnasta muutosvoimaksi

Monissa kirkon töissä on menossa iso murros. Pitää uudistua, muuttaa toimintatapoja ja katsoa asioita eriväristen lasien läpi. Uudistumispaineet vievät voimia ja vaativat työntekijöiltä paljon. Martelan mukaan tämä asettaa muutostarpeita myös johtamiselle.

– Olennaista on ottaa työntekijät mukaan suunnittelemaan muutosta ja uusia toimintatapoja. Ei niin, että uudet toimintatavat vain tulevat määräyksinä ylhäältäpäin. Työntekijöiden pitää päästä mukaan prosessiin alusta lähtien. Näin he ymmärtävät, miksi muutos on tarpeellinen ja miksi juuri tietyt toimintatavat voisivat olla kaikista relevanteimpia.

Kun organisaatiossa toimitaan oikein, muutosvastarinta voi muuttua muutosvoimaksi.

– Ihmiset vastustavat muutosta, jonka taustalla olevia syitä ja ratkaisuja eivät ymmärrä. Jos muutostarve tulee työntekijöiltä itseltään, he voivat todellakin olla muutosvoima, kunhan heille vain annetaan tilaa. Työntekijöillä on paljon viisautta ja ruohonjuuritason ymmärrystä, joka olisi arvokasta ottaa mukaan päätöksentekoon, Martela sanoo.

Ylhäältä käskeminen ei toimi

Palataan vielä jutun alussa mainittuun onnellisuuteen. Miten se ihan oikeasti olisi mahdollista toteuttaa työelämässä? Martela parantaisi työelämää uudistamalla johtamista.

– Johtamisen päämääränä tulisi olla ihmisten itsensä johtamisen tukeminen. Vanhanmallinen ylhäältä tapahtuva käskeminen ja kontrollointi eivät toimi moderneissa asiantuntijaorganisaatioissa. Johtajuus tulisi nähdä palveluammattina, jossa pyritään tukemaan työntekijöiden mahdollisuutta tehdä oma työnsä itsenäisesti mahdollisimman hyvin.


4 x ONNEN AVAIMET

Frank Martela nostaa esiin neljä psykologista perustarvetta, jotka ovat merkittäviä tekijöitä työelämän mielekkyydessä ja työntekijän jaksamisessa. Laajalti tutkitut omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys sekä vielä tutkimusasteella oleva hyväntahtoisuus luovat edellytykset onnen tunteisiin myös työpaikoilla. Näiden perustarpeiden toteutuminen auttaa työntekijää venymään parhaimpaansa. Se taas tarkoittaa tehokkuuden lisääntymistä. Kyse ei siis ole pikkuasioista organisaatioiden toimivuuden kannalta.

  1. Omaehtoisuus

Autonomia eli omaehtoisuus tarkoittaa ihmisen kokemusta siitä, että hän on vapaa päättämään itse tekemisistään. Autonomian edellytyksenä on valinnan- ja toiminnanvapaus. Pakotettu ja tiukasti kontrolloitu tekeminen on sen vastakohta. Omaehtoisessa toiminnassa tekeminen ei tunnu ulkoa ohjatulta, sen sijaan motivaatio lähtee yksilön sisältä: hän kokee asian omakseen. Tämä voi tarkoittaa sitä, että yksilö nauttii tekemisestä itsestään tai että yksilö kokee arvostavansa niitä päämääriä, joita tekeminen edistää. Autonominen toiminta on siis ennen kaikkea omaehtoista, yksilö kokee motivaation olevan lähtöisin hänestä itsestään eikä ympäristön tarjoamista kepeistä ja porkkanoista.

2. Kyvykkyys

Kyvykkyys tarkoittaa yksilön kokemusta siitä, että hän osaa hommansa ja saa asioita aikaan. Kyse on siis työntekijän osaamisesta ja aikaansaavuudesta. Kyvykkääksi itsensä kokeva työntekijä uskoo pystyvänsä suorittamaan annetun tehtävän menestyksekkäästi. On helppo nähdä, että ihmiset nauttivat enemmän sellaisesta tekemisestä jossa pärjäävät, kuin sellaisesta, jossa suoritus jatkuvasti tökkii. Parhaimmillaan, kun haastetaso on tarpeeksi kova mutta koemme silti pärjäävämme, ihminen voi päästä flow-tilaan, jossa hän on täysin uppoutunut tekemiseensä. Ajantaju katoaa, kaikki tehtävään liittymätön hälvenee mielestä ja ihminen kohdistaa koko tarmonsa käsillä olevaan haasteeseen.

3. Yhteisöllisyys

Kolmas sisäisen motivaation lähde kumpuaa ihmisen perustarpeesta olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Hyvinvointimme on vahvasti kytköksissä ympärillämme oleviin ihmisiin. Kun koemme, että meistä välitetään ja voimme olla syvällisessä yhteydessä läheisimpiimme, voimme hyvin. Kun koemme olevamme osa kannustavaa, turvallista ja lämminhenkistä yhteisöä, olemme parhaimmillamme myös työntekijöinä.

4. Hyväntahtoisuus

Neljäntenä Martela mainitsee inhimillisen halun tehdä hyvää toisille ihmisille. Se tarkoittaa sitä, että välitämme toisista ihmisistä ja kärsimme nähdessämme toisten kärsivän. Me myös saamme nautintoa, kun pystymme auttamaan toista ihmistä.

– On mahdollista, että omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden rinnalla on vielä tämä neljäs kandidaatti inhimilliseksi perustarpeeksi. Alustavat tutkimustulokset ovat erittäin lupaavia, mutta vielä on liian aikaista vetää johtopäätöksiä.

Lähde: Frank Martelan artikkeli itseohjautuvuusteoriasta: frankmartela.fi


KUKA?

Frank Martela, filosofian tohtori, tutkija ja tietokirjailija

• Inhimillisen kokemusmaailman tutkija. Perimmäinen tutkimuskysymys, johon etsii vastausta: Miten elää hyvä elämä?

• Työskentelee tutkijatohtorina Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksella.

• Valmentaja ja hallituksen puheenjohtaja Filosofian Akatemia Oy:ssä, jossa keskittyy erityisesti sisäiseen motivaatioon ja kysymykseen sen vahvistamisesta organisaatioissa.

• Tällä hetkellä työn alla artikkeleita hyväntekemisen hyvinvointivaikutuksista ja elämän merkityksellisyydestä sekä itseohjautuvan organisaation rakentamisesta.

• Observoi ja haastatteli vanhainkodin työntekijöitä vuonna 2012 valmistuneessa väitöskirjatyössään tarkoituksenaan syventää ymmärrystä niistä ihmistenvälisyyksistä ja inhimillisistä kohtaamisista, jotka tekevät työstä merkityksellisen ja luovat hyvinvointia.


Teksti Tiina Usvajoki