Viran kelpoisuusvaatimuksiin kuuluvan tutkinnon suorittaminen on todistus laadukkaan koulutuksen suorittamisesta. Kelpoisuusvaatimukset myös turvaavat asiakkaan oikeutta asiantuntevaan palveluun.
Kuitenkin säästöpaineet tai sopivan henkilön löytyminen väärällä koulutuksella saattavat joskus houkuttaa työnantajia kelpoisuusvaatimusten luovaan tulkintaan. Viime vuonna annettu Kirkkohallituksen päätös tietyiltä hengellisen työn viranhaltijoilta vaadittavista tutkinnoista voidaan nähdä selkeänä kannanottona torpata yritykset kelpoisuusvaatimusten kiertämiseksi esimerkiksi nimikkeitä muuttamalla. Siinä missä aiemmat kelpoisuusvaatimukset koskivat diakonian virkaan tai nuorisotyönohjaajan virkaan vaadittavia tutkintoja, nykyään nimike yksin ei ole ratkaiseva. Uudessa päätöksessä tarkoitetut tutkintovaatimukset koskevat sekä diakonian viran haltijaa että diakoniatyötä pääasiallisena tehtävänään tekevää viranhaltijaa. Vastaavasti päätöksen toisessa pykälässä on säädetty myös nuorisotyönohjaajasta ja nuorisotyötä pääasiallisena tehtävänään tekevästä viranhaltijasta. Viran tehtävien tosiasiallinen sisältö siis ratkaisee vaadittavan kelpoisuuden, ei yksin virkanimike.
Kelpoisuusvaatimuksia – ja yrityksiä niiden kiertämiseksi – on arvioitu myös ainakin yhdessä oikeustapauksessa. Hallinto-oikeus antoi tänä keväänä ratkaisunsa asiassa, jossa seurakunta oli päättänyt perustaa kanttori-diakoniatyöntekijän viran. Viran kelpoisuusvaatimuksista seurakunta oli päättänyt, että riittää, että virkaan valittavalla on joko diakonian virkaan vaadittava pätevyys tai ns. C-kanttorin pätevyys. Tämän lisäksi edellytettiin, että työalalta, jolta ei ollut edellä tarkoitettua tutkintoa, oli kuitenkin riittävää työkokemusta ja jokin alan tutkinto. Koska sekä diakonian että kanttorin virat ovat virkoja, joihin on säädetty kelpoisuusvaatimus, jota työnantaja ei voi omilla päätöksillään keventää voisi kuvitella, että kuvatussa yhdistelmävirassa tulisi siis olla molemmat kelpoisuudet. Oikeudenkäynnissä olikin kyse lähinnä siitä, voidaanko nimikkeet yhdistämällä luoda uusi virkatyyppi, johon työnantaja saisi vapaasti päättää kelpoisuusvaatimukset.
Vaikka asiaa arvioitiin ennen Kirkkohallituksen uuden kelpoisuusvaatimuspäätöksen voimaantuloa, ei liene suuri yllätys, että myöskään aiempien sääntöjen vallitessa kuvatun kaltainen menettely ei ollut sallittua, vaan hallinto-oikeus kumosi kirkkovaltuuston päätöksen lainvastaisena. Toivottavasti kirkkohallituksen uusi tutkintopäätös yhdessä hallinto-oikeuden päätöksen kanssa auttavat jatkossa myös luovempia soveltajia ymmärtämään, että kelpoisuusvaatimukset ovat yhteiseksi hyväksi – fakta, josta ei pääse yli eikä ympäri.
Voit lähettää lakimiehelle ajankohtaisia kysymyksiä osoitteeseen
tiina.laine@dtl.fi
tai arja.lusa@knt.fi
