Teologian ja ekumenian johtava asiantuntija Tomi Karttunen avaa Kasvavaa yhteyttä -asiakirjan syntyä ja sanomaa.
Vuonna 1967 Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen käynnistyi globaali luterilais-roomalaiskatolinen teologinen dialogi. Hyviä tuloksia on jo saavutettukin, kun on kärsivällisesti työtä tehty ja rukoiltu. Parhaimpana esimerkkinä Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista (YJV 1999), jonka valmisteluun myös suomalaiset teologit ja suomalainen Luther-tutkimus antoivat merkittävän panoksensa.
Paavillisen kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston puheenjohtaja kardinaali Kurt Koch teki 2011 aloitteen yhteisen julistuksen laatimiseksi kirkosta, ehtoollisesta ja virasta YJV:n mallin mukaan. Se merkitsisi ratkaisevaa askelta kohti läheisempää kirkollista yhteyttä luterilaisten ja katolilaisten välillä. Vuosina 2014–2017 aloitteen innoittamana työskennellyt suomalainen dialogikomissio julkisti 30.10.2017 alun perin englanniksi kirjoitetun raportin Communion in Growth. Declaration on the Church, Eucharist and Ministry (suom. Kasvavaa yhteyttä. Julistus kirkosta, eukaristiasta ja virasta) palvelemaan tätä kansainvälistä keskustelua.
Kaste ja ehtoollinen pääsakramentit
Raportissa on saavutettu laaja yksimielisyys siitä, mikä kirkko yhteytenä kolmiyhteisessä Jumalassa merkitsee. Sanassa ja sakramenteissa läsnä oleva Kristus on kirkon sakramentaalisuuden perusta. Kristuksesta ”kansojen valona” todistamaan lähetetyn kirkon elämän keskeisiä ulottuvuuksia ovat jumalanpalvelus, todistus ja palvelu. Kaste, ehtoollinen ja myös muut kirkon pyhät toimitukset kantavat evankeliumin sanomaa ja välittävät Jumalan läsnäolon Jumalan kansan tueksi elämän eri tilanteissa.
Sekä luterilaiset että katolilaiset pitävät kastetta ja ehtoollista pääsakramentteina. He tunnustavat toistensa kasteen. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa ja Trenton kirkolliskokouksen päätöksissä on molemminpuolisia ehtoolliseen liittyviä oppituomioita. Yhdessä voimme kuitenkin pitää Kristuksen ainutkertaista ja riittävää uhria Golgatalla pelastuksemme perustana, joka tulee todellisesti ja olemuksellisesti läsnä olevaksi ehtoollisella. Siksi sanomme: Kristuksen ruumis, Kristuksen veri.
Kirkon virkaan vihkimisestä
Voimme yhdessä liittyä raamatulliseen ja vanhakirkolliseen ajatukseen kirkon virkaan vihkimisestä Pyhän Hengen lahjan välittävänä toimituksena, jonka peruselementit ovat sana, rukous ja kätten päällepaneminen. Piispan, papin tai diakonin vihkiminen on toistamaton; sen toimittaa piispa. Keskeistä apostolisessa jatkuvuudessa on yhteys paikalliskirkkojen ja niiden piispojen kesken sekä apostolisen tradition, apostolisen evankeliumin säilyttäminen.
Yhteisymmärryksemme on lisääntynyt myös paaviudesta kirkon maailmanlaajaa ykseyttä palvelevana ja kristillisen uskon perustavia totuuksia, ennen muuta Kristus-uskoa (Matt. 16:16) puolustavana virkana. Se on perusolemukseltaan piispan virka. Avoin kysymys on, mitä yhteys paaviin kirkonjohtajana voisi konkreettisesti tarkoittaa. Myös esimerkiksi kysymyksessä naispappeudesta kirkkojen kannat ovat erilaiset.
Käytännön johtopäätöksiä
Raportti ei suoraan esitä yksityiskohtaisia toimenpide-ehdotuksia kirkoille, mutta se nostaa keskusteluun 1500-luvun oppituomioiden kumoamisen ja sitä kautta etenemisen kohti virkojen tunnustamista ja ehtoollisyhteyttä. Suomalaista virkakeskustelua ajatellen se ottaa todesta vihkimyskaavojen ilmentämän todellisuuden, jonka mukaan niin diakonin, papin kuin piispankin virkaan vihitään ja pyydetään kussakin virassa erityisesti tarvittavaa Pyhän Hengen lahjaa kirkon tehtävän toteuttamiseksi. Yhdessä olemme evankeliumin, uskon ja rakkauden asialla.
Esimerkiksi diakonian viran kohdalla ei kuitenkaan oteta sen tarkemmin kantaa esimerkiksi siihen, mitä työntekijäryhmiä voidaan diakonian virkaan vihkiä. Asiakirjassa painotetaan ainoastaan kirkon perustehtävän hoitamista jumalanpalveluksessa (leiturgia), todistuksessa (martyria) ja palvelussa (diakonia). Tätä kutsumusta hoidettaessa kirkon virka ja koko kirkko apostolisena yhteisönä on kutsuttu puhaltamaan yhteen hiileen.
Teksti Tomi Karttunen, Kirkkohallituksen ulkoasiain osasto
Kuvat Aarne Ormio ja Sanna Krook, Kirkon kuvapankki
