Ikääntyneiden määrä kasvaa, syntyvyys alenee ja työikäiset muuttavat syrjäseuduilta pois. Miten muutokset vaikuttavat seurakuntien elinvoimaan ja niiden työhön?
Valtiotieteiden tohtori Timo Aro tietää, että muuttoliikkeestä puhuminen herättää Suomessa vahvoja reaktioita. Kaupunki ja maaseutu sekä etelä ja pohjoinen ovat sanapareja, jotka asetellaan mieluusti vastakkain ja sen jälkeen nähdään uhkakuvia.
– Muuttoliikettä olisi hyvä tarkastella vuosikausia jatkuneena kehityskulkuna. Siinä ei ole mitään uutta tai yllättävää. Suomi on erikoinen paikka, sillä katsomme muuttoliikettä usein tunteiden kautta. Muissa länsimaissa ei käydä keskustelua esimerkiksi kaupungistumisen vaaroista. Ne ovat suomalaisia erityispiirteitä, Aro sanoo.
Hänen mukaansa ihmisten liikkuminen ja paikkaan liittyvät valinnat kuuluvat luonnolliseen kehitykseen.
– Monissa maissa ei tarkastella maan sisäistä muuttoliikettä lainkaan. Sitä pidetään normaalina. Ihmisiä jopa kannustetaan hakeutumaan eri paik-kakunnille työn tai opiskelupaikan perässä.
Aro sanoo, että Suomessa on ollut aina suuret alueelliset erot, joita on pyritty tasapainottamaan yhteiskuntapolitiikan keinoin.
– Toki on syytä olla huolissaan siitä, miten suuriksi erot kasvavat supistuvien ja kasvavien paikkojen välillä. Ihmisillä on kuitenkin oikeus valita asuinpaikkansa, siihenkään ei pidä liikaa puuttua.
Alueellinen eriytyminen kasvaa
Timo Aro kuvaa Suomen sisäistä muuttoliikettä valikoivaksi. Alueellinen eriytyminen on voimakkaassa kasvussa, kun muuttovoittoiset alueet vetävät väkeä ja syrjäseudut tyhjenevät.
– Silti yhä noin kaksi kolmesta muutosta tapahtuu oman kunnan sisällä tai kuntien rajoilla. Yksi viidestä muutosta on niin sanottu aito muutto, jossa ko-ko elinpiiri muuttuu, Aro sanoo.
Syntyvyyden aleneminen koskettaa yhä useampaa kuntaa. Nyt jo olemme tilanteessa, jossa kolmesta kunnasta kahdessa kuolleisuus ylittää syntyvyy-den.
– Itä-Suomessa, Pohjois-Suomessa ja Väli-Suomessa iäkkään väestön kasvu on poikkeuksellisen suurta. Iäkkäiden osuus on talouden näkökulmasta kilpailukykyisemmällä tolalla Etelä- ja Länsi-Suomessa kuin muissa osissa maata, Aro sanoo.
Syntyvyys alenee vauhdilla.
Kakkoskaupungit kutistuvat
Suomalaiseen poliittiseen retoriikkaan kuuluu puhe koko maan pitämisestä asuttuna ja elinvoimaisena. Tilastot näyttävät toisenlaisen Suomen.
– Jos katsomme kehitystä numeroiden perusteella, on helppo todelta, että Suomi ei ole ollut enää vuosikymmeniin asuttuna koko maan osalta. Tietyiltä alueilta on hakeuduttu tietyille alueille aina. Elimme pitkään Suomessa, jossa syntyvyys oli kuolleisuutta suurempaa. Nyt muuttoliikkeen vaikutukset näkyvät voimakkaammin, kun tilanne on muuttunut.
Väestön väheneminen oli ennen vain maaseudun ongelma. Nyt samaan tilanteeseen ovat joutuneet maakuntien kakkoskaupungit.
– Osa keskisuurista kaupungeista ja maakuntakeskuksista on vaaravyöhykkeessä, sillä polarisaatio kasvavien ja supistuvien alueiden välillä on kasvanut. Kutistuvia kaupunkeja ovat esimerkiksi Kotka, Kouvola ja Kajaani, Aro luettelee.
Miten muuttoliike vaikuttaa seurakuntiin?
Pirjo Sariola muistuttaa.
– Muutosta pitää työstää nyt. Viiden vuoden kuluttua olemme jo myöhässä. Tarvitsemme työtapoihimme monipuolisia vaihtoehtoja niin somessa kuin henkilökohtaamisessa. On suostuttava muutokseen, joka voi olla tosi hyvä asia, johtava diakoniatyöntekijä Pirjo Sariola aloittaa.
Kasvatustyön johtava viranhaltija Tiina Taavitsainen sanoo, että kasvatustyössä seurataan tarkasti syntyvyyttä ja lapsimäärän kehitystä.
– Vaikka perustoiminnot pitävät vielä pintansa, olemme ketterästi luomassa uusia työmuotoja. Työntekijöitä on kannustettu laaja-alaiseen kouluttautumiseen, että tulevaisuudessa olisi valmiutta tarttua monenlaisiin töihin, Taavitsainen kertoo.
Uusia toimintatapoja
Mitä muuttoliike ja väestörakenteen kapeutuminen käytännössä aiheuttavat seurakunnille?
– Haastetta priorisoida ja etsiä uusia yhteistyö- ja toimintatapoja, myös seurakuntaliitoksia. Niissä jumalanpalvelusyhteisöt säilyvät, mutta hallinto kevenee, Sariola sanoo.
Hän näkee eläkeläiset kirkon voimavarana, joita pitäisi houkutella aktiivisemmin kirkon toimintaan.
– Eläkeläisillä on elämän- ja työkokemusta. Heistä moni on valmis uusiin projekteihin yhteiseksi hyväksi.
Sariola uskoo, että 2020-luvulla ikäihmiset saattavat nykyisten tapojen rinnalla kokoontua myös Skype-ryhmässä tai isovanhempi-lapsenlapsi-kerhossa.
– Uskon, että seurakuntien toiminnan profiili kehittyy eri suuntiin kasvukeskuksissa ja haja-asutusalueilla. Toimintaympäristön todellisuuden tulee näkyä toimintatavoissa, hän sanoo.
Leikkauksia ja joustoja
Väen vähetessä verotulot laskevat ja seurakuntien talous käy tiukille.
– Kun joudutaan tekemään leikkauksia, ovat valitettavasti henkilöstö- ja kiinteistömenot usein ne suurimmat menoerät, joita tarkastellaan kriittisesti, Tiina Taavitsainen summaa.
Hän tietää, että syrjäkylillä on vaikea saada toimintoja pyörimään, kun osallistujamäärät jäävät liian pieniksi.
– Näissä tilanteissa voidaan etsiä sopusointua ja joustaa säännöistä, mutta kyllä toiminnot vähitellen loppuvat, jos ihmisiä ei ole tarpeeksi.
Myös pitkät välimatkat voivat olla iso haaste seurakuntalaisille.
– Perhe saattaa valita mieluummin kotiin jäämisen. Voisiko syrjemmällä olla tapahtumia edes silloin tällöin tai voisiko perheille kehittää somessa virikkeitä ja yksilökohtaisen tuen malleja, Taavitsainen kysyy.
Huolenpito jatkuu
Miten syrjäseutujen ihmisille käy tulevina vuosina. Pitääkö kukaan heistä enää huolta?
– Kyllä pitää, mutta tavat muuttuvat. Haja-asutusalueilla elää yhteisöllisyys ja välittäminen, joka on seurakunnan kohtaamisten merkittävä resurssi. Mielestäni lähimmäisyys ja toisesta välittäminen on nostettava kirkon ykköshankkeeksi, koska se on voimavara myös kasvukeskuksissa, Sariola sanoo.
Taavitsaisen mielestä seurakunnan tulee olla kiinnostunut kaikista ihmisistä ja jokaiselle saavutettavissa. Palveluiden häviämisen pikkukyliltä ei tarvitse olla kirkon näkökulmasta koko totuus.
– Vapaaehtoisuuden, verkkopalveluiden ja vaikka pop up -toiminnan mahdollisuuksia voi löytyä.
Arkeen mukaan
Kasvukeskuksissa asuu tulevaisuudessa valtavasti väkeä. Miten seurakunta tavoittaa heidät parhaiten?
– Syntymäpäiväkotikäynti älypuhelimella, nettihartaus tai someryhmä voivat olla seurakunnan toimintatapoja niin haja-asutusalueella kuin kaupungeissa, Sariola sanoo.
– Kirkon tulee näkyä ja kuulua fyysisesti sillä, missä ihmiset luontaisesti ovat ja toimivat. Seurakunnan perustehtävä on sen sanomassa. Miten me seurakuntalaiset ja työntekijät sanoitamme evankeliumin ja toimimme niin, että ihmiset kiinnostuvat, ottavat kopin ja pysyvät kukin tavallaan mukana, Sariola miettii.
Myös Taavitsaisen mielestä yhteisölähtöinen työote on avainasemassa.
– Jos ihmiset tavoitetaan kouluissa, työpaikoilla ja harrastuksissa, ei seurakunta jää irralliseksi toimijaksi tai palvelulaitokseksi.
Näin Vantaalla
Väestön ikääntymiseen ja syntyvyyden alenemiseen vastataan Vantaalla kehittämällä toimintatapoja suunnitelmallisesti.
Kehittäminen näkyy esimerkiksi kasteprosesseissa. Kaupungissa on kehitetty sähköinen kastevarausjärjestelmä ja uudistettu kasteeseen liittyvää viestintää. Kasteperheiden tukemisessa on nostettu esiin erityisesti kummiuden tukeminen. Kaupungissa on kehitetty Kummipäivä-konsepti, joka on nyt levinnyt kaikkiin hiippakuntiin. Tänä keväänä pilotoitiin myös tekstiviestihanketta, jossa lähetettiin tekstiviesti kaikille alle 7-vuotiaiden vantaalaisten lasten kummeille.
Vantaan seniorihankeen tavoitteena on suunnata seurakuntien toimintaa erityisesti aktiiviselle ja hyvin voivalle senioriväestölle, jolle seurakuntien toiminta on vierasta. Seniorien hyvinvointipäivät ja omaishoitajien kuntosaliryhmä ovat hyviä esimerkkejä seniorihankkeen toiminnasta. Vantaalla on käynnistynyt myös Vanhustyön moniammatillinen kehittämisen prosessi, jossa pyritään tarkastelemaan, miten seurakunnat voivat olla mukana elämänkaaren loppupäässä. Seurakunnat ovat perinteisesti olleet vahvasti läsnä hoivakodeissa ja sairaaloissa, mutta haasteena on tukea ja auttaa kotihoidossa olevien vanhusten suurta ja kasvavaa joukkoa.
Uusi Kivistön kaupunginosa tarjoaa tulevaisuudessa kodin 50 000 vantaalaiselle. Vantaankosken seurakunnassa tämä tarkoitti sitä, että ennen syrjässä sijainneesta Kivistön kirkosta tulikin nopeassa tahdissa suuren kasvukeskuksen keskuskirkko. Seurakunnassa muutokseen reagoitiin hyödyntämällä segmenttitutkimusta ja kohdentamalla Kivistön kirkon palvelut erityisesti lapsiperheille sopivaksi.
Tikkurilan kaupunkikeskukseen rakennetaan täysin uutta kirkkoa vanhan puretun tilalle. Kun resursseja ei voi loputtomasti lisätä, väestömuutok-siin reagoidaan siirtämällä toiminnan painopisteitä sinne, missä ihmiset liikkuvat. Vantaalla on viime aikoina tutkittu jäsenyyden kokemista ja seurakuntaan kiinnittymistä ja hoksattu, että nykyisilläkin resursseilla voidaan tehdä jo paljon tavoittavampaa seurakuntatyötä viestintää kehittämällä.
Nuoria aikuisia on kutsuttu muuttaneiden brunssille. Viime vuoden brunssikokeilu oli niin suosittu, että toimintaa aiotaan jatkaa nimenomaan alle 40-vuotiaiden tavoittamiseksi.
Lähde: Johanna Pohjantaival, kehittämistoiminnan suunnittelija Vantaan seurakunnat
Puolangalla on sopeuduttu hyvin
Kirkkoherra Hannes Seppänen sanoo suoraan, että Puolangalla toiminnan painopiste on vanhemmissa ihmisissä.
– He ovat mieluisa, helposti kohdattava ikäryhmä. Monet heistä tulevat mielellään tilaisuuksiin.
Lapsia ja nuoria on vähemmän, mutta heidänkin kerhonsa ja tilaisuutensa pidetään. Puolangan seurakunta on sopeutunut kirkkoherran mielestä muutoksiin hyvin.
– Työntekijäresurssit ja painotukset on ehditty oikein hyvin suunnata sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Kolmenkymmenen vuoden kuluessa Puolangan seurakunnan jäsenmäärä on puolittunut viidestä tuhannesta kahteen ja puoleen tuhanteen ja työntekijämäärä laskenut 15:sta kahdeksaan, Seppänen kertoo.
Työikäisten väheneminen vaikuttaa mm. siihen, että melkein kaikki luottamushenkilöt ovat eläkeläisiä.
– Eläkeläisissä on energiaa, eivät he ole mikään passiivinen vastaanottajaryhmä, Seppänen sanoo.
Hän on huolissaan lähinnä siitä, mistä saadaan vapaaehtoisia ja luottamushenkilöitä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.
– Nuoret aikuiset ja työikäiset eivät ole kovin aktiivinen ikäluokka seurakunnan toiminnassa.
Kirkkoherra vakuuttaa, että Puolangalla pidetään jatkossakin huolta syrjässä asuvista.
– Diakoni vierailee yksinäisten luona, ja seurakunta voi järjestää esimerkiksi kotiseurat ihan missä päin seurakuntaa tahansa.
Teksti Tiina Usvajoki
Kuvat Urpo Häkkinen ja Kirkon kuvapankki Pentti Mansukoski sekä Aarne Ormio
