Uuden työaikalain soveltaminen

0
57

Akava ry pyysi työneuvostolta lausuntoa uuden työaikalain soveltamisesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hengellisen työn viranhaltijoihin ja työntekijöihin, koska työmarkkinaosapuolilla oli asiasta erilaisia käsityksiä.

Lainvalmistelussa Akava onnistui vaikuttamaan lain soveltamisalaan, mutta silti asiasta jäi erilaisia tulkintoja.

Lausunto, jonka työneuvosto antoi 29.5.2020, on tärkeä kannanotto kirkon viranhaltijoiden ja työntekijöiden työsuojelun puolesta. Päätöksessä keskeistä on työneuvoston lausunnossaan korostama periaate, jonka mukaan työaikalain soveltuminen ei ole koskaan ratkaistavissa pelkän tehtävä- tai ammattinimikkeen perusteella, vaan jokaisessa tapauksessa tulee arvioida niitä tosiasiallisia olosuhteita, joissa työntekijä työskentelee.

Työaika-autonomia

Työaikalaissa työaika-autonomialla tarkoitetaan sitä, että työntekijän työaikaa ei ennalta määritellä, sitä ei valvota, ja työntekijä voi siten itse päättää työajastaan. Työaika-autonomia on edellytyksenä sille, että työntekijä voi jäädä työaikalain soveltamisen ulkopuolelle.

Käytännössä työaikalain ulkopuolelle jääminen edellyttää sitä, ettei työntekijälle ole määritelty säännöllistä työaikaa, jota hänen on noudatettava. Tätä arvioitaessa merkityksellistä on työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa työaikansa pituuteen ja sijoitteluun. Ratkaisevaa ei ole esimerkiksi se, ettei työntekijän työajan käyttöä seurata aktiivisesti. Näin ollen työaika-autonomian edellytyksenä on se, että työntekijä voi itse päättää työajan sijoittelusta sekä päivittäisestä ja viikoittaisesta työajasta.

Muut hengellistä työtä tekevät 

Työneuvosto otti kantaa työaikalain soveltamisalapoikkeukseen työstä, jota siihen liittyvien toiminnan erityispiirteiden johdosta tehdään sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoi työaikalain mietinnössään, että muita uskonnollisia tehtäviä kuin toimituksia tekevien työntekijöiden työtä on mahdollista arvioida tämän poikkeuksen valossa. 

Työneuvosto totesi, ettei ole mahdollista lausua yleisesti, voiko jonkin tietyn ammattiryhmän työ jäädä työaikalain ulkopuolelle poikkeuksen perusteella. Työneuvosto korosti, että ratkaisu työaikalain ulkopuolelle jäämisestä tulee tehdä kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Näin ollen työneuvosto katsoi, ettei esimerkiksi diakonian, kansainvälisen työn sihteerin, tai nuorisotyönohjaajan työ voi olla ennalta määrätysti työajatonta. Sama koskee niitä pappeja ja kanttoreita, jotka eivät suorita jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia enempää kuin satunnaisesti. Työajattomuus on ratkaistava tosiasiallisten olosuhteiden perusteella työpaikalla.

Työneuvosto toi myös lausunnossaan esiin sen, että jos työnantaja on tehnyt virheellisen ratkaisun työaikalain soveltumattomuudesta ja jättänyt sen perusteella noudattamatta työaikalakia, sen seurauksena ei ole automaattisesti lain soveltuminen. Tämä voi sen sijaan johtaa seuraamukseen. Viime kädessä lain soveltaminen yksittäiseen työ- ja virkasuhteeseen tapahtuu kuitenkin tuomioistuimessa.

Voit lähettää lakimiehelle ajankohtaisia kysymyksiä osoitteeseen tiina.laine@dtl.fi tai arja.lusa@knt.fi 

Teksti Miia Kannisto Työelämän lainsäädäntö, työelämä- ja työvoimapoliittisen toimikunnan sihteerI