Jemina Kinisjärvi, Minna Valkeapää, Eve Koskela ja teologiopiskelija Saara Laakkonen ovat tehneet pelillisyyden maailmasta kirjan. Mitä ihmettä! – Arvoituksellista ryhmätoimintaa -teos sai idean siitä, että tekijöillä oli toiveena saada omaan työhön materiaalia pelillisyyden maailmasta.
Kirja on yhdistelmä uutta ja vanhaa. QR-koodien, mysteeriseikkailujen ja erilaisten pelien avulla voidaan selvittää yhtä lailla salaisuuksia kuin oppia ja kokea jotain uutta. Samaa peliä voidaan pelata pöydän ääressä tai se voidaan siirtää maastoon.
– Leireillä ulkoiluhetkissä pidän usein erilaisia itse luomiani pelejä. Ne muodostavat hyvää me-henkeä ja ovat leiriläisistä kivoja. Nuortenilloissa on mukava pelata koko porukalla jotain isompaa, mutta myös pienempiä lautapelejä. Osallistumme tänä vuonna myös kansainväliseen peliviikkoon. Tarjoamme koko viikon ajan erilaista ohjelmaa: yhteisleikkejä, lautapeli-iltaa, joukkuekilpailuja ja mysteeriseikkailuja, Jemina Kinisjärvi Ulvilan seurakunnasta kertoo.
Monenlaisia toteutustapoja
Minna Valkeapää Järvenpään seurakunnasta käyttää erilaisia toiminnallisia pelejä erityisesti ulkona maastossa.
– Tuntuu, että lasten luonnossa liikkuminen ja luontotietous on vähentynyt. Siksi koen, että on tärkeä toteuttaa toimintaa nimenomaan luonnossa. Ongelmanratkaisutehtävissä näkee usein sen, kuinka joukossa on voimaa. Kun ryhmässä on monta osallistujaa, eteneminen voi sujua paljon nopeammin kuin yksin. Myös tarinoiden ja kertomusten käyttö on iso osa pelillistämistä, Valkeapää kertoo.
Eve Koskelan työssä luokanopettajana erilaiset pelit ja toiminnallisuus ovat jatkuvasti läsnä. Kouluille on tarjolla monenlaista oppimispeliä niin perinteisinä lauta- ja korttipeleinä, kuin erilaisina sovelluksina ja digipeleinäkin.
– Valinnanvaraa on paljon, ja siksi pidän tärkeänä, että opettaja osaa valita pedagogisesti perustellen käyttämänsä pelit. Pelien avulla oppiminen on oppilaille motivoivaa ja oppimista tapahtuu melkein huomaamatta.
Luonteva tapa rikkoa jäätä
Nuorisotyönohjaaja Anton Bergille pelit ovat luonteva tapa rikkoa jäätä ja päästä keskustelemaan ihmisten kanssa. Hän käyttää pelillisyyttä erilaisten leikkien kautta rippikoulu-, isos- ja kerhonohjaajakoulutuksissa.
– Toteutan pelillisyyttä myös ideoiden yhdessä nuorten kanssa. Olen silloin tällöin innostunut rakentamaan nuorten kanssa pakohuoneita esimerkiksi leireille. Se on vaatinut työaikaa, mutta lopullinen anti on ollut sen arvoista, Berg kertoo.
Lähteet:
THL, pelillisyyden
hyödyntäminen sosiaalityössä
Mistä on kyse?
Pelejä ja pelillisyyttä on hyödynnetty monilla eri aloilla. Myös kirkon nuorisotyössä tehdään entistä enemmän pelillisyyteen liittyvää kehittämistä ja käytännön kokeiluja. Pelillisyys tarkoittaa pelien tavoitteellista käyttämistä tilanteissa, joissa asioita halutaan käsitellä mielekkäällä ja konkreettisella tavalla. Usein pelillisyys liitetään videopeleihin tai digitaalisiin peleihin, mutta myös perinteisemmät pelimuodot, kuten kort-ti- ja lautapelit kuuluvat pelillisyyteen. Pelillisiä menetelmiä voi käyttää niin yksilö- kuin ryhmätyössä. Ne toimivat myös aikuisille suunnatussa toiminnassa, vaikka diakoniatyössä. Pelillisyys on voimavarakeskeinen menetelmä.
Teksti Tanja Puhakka
Kuvat Jeminan ja Minnan albumit, Hannu Keränen
