Uuden ”Ovet auki” -strategian ideana ei ole olla imperatiivinen ohjeistus, vaan mahdollisuuksia esille tuova apuväline.
Uskallan yleistää: me kentällä toimivat työntekijät olemme oma-aloitteisia, persoonallisen työotteen omaavia ja sanavalmiita tapauksia. Aina siis ylhäältäpäin tulevat linjaukset eivät saa varauksetonta hyväksyntää. Etenkin jos ne ilmaantuvat kuin Mannisen faksi, pyytämättä ja yllättäen. Kirkon määräajoin päivittämä strategia ei ole niin kausikelloon kiinni taottu juttu, että sitä osaisi odottaa. Siksi nuorisotyönohjaajan kohoava otsa sai pintaansa pienen ylimääräisen mietintäkurtun, kun tuli info uudesta strategiasta. Mitäs ”ne” nyt haluavat meidän tekevän? Onko ”niillä” edes mitään käryä siitä, miten seurakuntatasolla töitä oikeasti tehdään?
Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi kirkolle vuoteen 2026 ulottuvan strategian kuluvan vuoden syyskuussa. Tätä edelsi strategian laativan ohjausryhmän nimeäminen, mikä aloitettiin jo tammikuussa 2019. Tämän ryhmän apuna taas toimi Kirkkohallituksen henkilöstöstä koottu valmisteleva työryhmä, joka tuotti ohjausryhmän tarvitsemat tausta-aineistot ja työsti tekstiä strategiadokumenttiin. He myös toteuttivat prosessiin liittyviä informaatio-ja keskustelutilaisuuksia.
– Oma henkilökohtainen motivaationi tähän projektiin oli kohdallaan, koska minulla on taipumus strategiatyyppiseen ajatteluun, toteaa tämän valmisteluryhmän jäsen, TT, dosentti ja Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Jyri Komulainen.
– Kirkollisen toimintakulttuurin muutos vaatii pohdintaa, miten kristinuskoa tulisi ilmaista tänä päivänä. Meidän on viimeistään nyt otettava laput silmiemme sivuilta ja nähtävä ympäröivä maailma kokonaisuutena. Työtä on tehtävä ympäristö tiedostaen, Komulainen jatkaa.
Tilaa tuoreelle ajattelulle
”Ovet auki – kirkon strategia 2026” on 24-sivuinen kokonaisuus, jossa on äkkiseltään tutkittuna hyvin perusasiaa. Mitä uutta näkökulmaa se tuo seurakuntien työntekijöille?
– Strategia on yhdistelmä perinteisiä ja tuoreempia näkökulmia. Suunnittelussa otimme huomioon etenkin yhteiskunnalliset muutokset. Olemme saavuttaneet käännekohdan, jolloin uskonnolliset lähtökohdat ovat muuttuneet selkeästi verrattuna takavuosiin. 1980-luvulla syntyneet millenniaalit ajattelevat uskonnosta mutta myös instituutioista hyvin eri tavalla ja painottavat muun muassa yksilöllisyyttä. Siksi henkisyys alkaa olla nyt enemmän päivän sana kuin uskonto tai kirkko, Komulainen sanoo.
– Tarvitsemme raikasta, uskaliasta ja kokeilevaa työ- ja toimintakulttuuria kirkkoon. Virheitä tulee ja niitä ei tarvitse pelätä. Tarvitsemme henkistä tilaa tuoreelle ajattelulle, rohkeille pelinavauksille ja resursseja uudistuneeseen työhön, jossa digitaalisuus on yksi ulottuvuus. Heikompien puolelle asettumista ja heidän voimaannuttamistaan tulee korostaa entistäkin vahvemmin.
– Diakonit, nuorisotyönohjaajat ja kaikki oppilaitostyöntekijät tekevät juuri niitä käytännön toimia, joilla on vaikutusta ihmisten ja kirkon tulevaisuuteen. Kun teette töitä kirkon ulkokehällä, olette erittäin merkittävässä avainasemassa.
– Ihanteenani on kirkko, joka pystyy pääsemään yli vanhasta valtionkirkkoperinteestä. Se tiedostaa olevansa globaalin Kristuksen kirkon yksi paikallinen sivukonttori, joka avautuu ekumeeniselle vuorovaikutukselle erityisesti Aasian ja Afrikan kanssa. Haluaisin nähdä kirkon yhteiskunnallisesti radikaalina toimijana, joka tuo esille sen, että Jumalan valtakunta lähtee liikkeelle vähäväkisistä.
Kuusi pääteesiä
- Ovet auki ulospäin
- Ovet auki kirkkoon ja kasvuun
- Ovet auki kaikille
- Ovet auki yhteiselle työlle ja kumppanuuksille
- Ovet auki uusille mahdollisuuksille
- Ovet auki tulevaisuuteen
Helpoiten löydät koko aineiston googlaamalla ”kirkon strategia”.
Teksti ja kuva Mikko Saari
