Virve Valkeavuori ohjasi tämän vuoden keväänäkolme diakoniatyön seurakuntaharjoittelua sairaanhoitaja-diakonissa- ja sosionomi-diakoni-opiskelijoille (amk). Harjoittelun suoritti yli viisikymmentä opiskelijaa kuudenkymmenen ohjaajan opissa. Valkeavuori teetti myös vapaaehtoisen kyselyn, johon vastasi 42 opiskelijaa. Kysely on epävirallinen ja pieni otos, mutta vahvistaa rohkeutta pitää kirkontyön lippua korkealla.
Harjoittelun tavoitteena on osaava ja tulevaisuuden tarpeisiin vastaava työntekijä, joka kasvaa ja kehittyy ammatillisesti kohti tulevaa työelämää. Harjoitteluissa perehdytään käytännön työtehtäviin sekä opitaan soveltamaan koulussa opittuja tietoja ja taitoja työelämässä. Lisäksi verkostoidutaan ja luodaan kontakteja työpaikkoihin. Parhaassa tapauksessa harjoittelut avaavat mahdollisuuksia työllistymiseen. Diakonia-ammattikorkeakoulusta valmistuvan opiskelijan tuleva työpaikka voi olla terveydenhuollossa, yhteiskunnallisissa tehtävissä, seurakunnissa tai kristillisissä järjestöissä. Mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on monia.
Aloitin reilu vuosi sitten kirkon alan lehtorina Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Tänä keväänä ohjasin kolme diakoniatyön seurakuntaharjoittelua sairaanhoitaja-diakonissa- ja sosionomi-diakoniopiskelijoille (amk). Harjoittelun suoritti yli viisikymmentä opiskelijaa kuudenkymmenen ohjaajan opissa. Olosuhteet olivat vaihtelevat ja poikkeukselliset. Harjoitteluprosessit käynnistyivät jo viime syksynä etukäteisinfoilla ja jatkuivat harjoittelua edeltävillä infoilla. Harjoitteluiden välissä oli välireflektio ja lopussa loppureflektio. Väliaikoina kävin myös joitakin keskusteluja puhelimitse. Harjoitteluprosessi kirkon nuorisotyön opiskelijoiden (sosionomi-kirkon nuorisotyöntekijän) amk-tutkinnossa on saman suuntainen.
Harjoittelun aikana pidin kaikille opiskelijoille ohjauskeskustelun, johon osallistuivat opiskelija, harjoittelun ohjaaja ja opettaja. Lisäksi kutsuin harjoittelun ohjaajia info- ja tsemppitunneille kaksi kertaa kevään aikana. Noin kuudestakymmenestä ohjaajasta osa pääsi paikalle. Palaute näistä vahvisti tiedollisen ja vertaistuellisen jakamisen tarvetta.
Kirkon diakoniatyö kiinnostaa
Opiskelijoiden loppureflektiossa järjestin kolmen kysymyksen vapaaehtoisen kyselyn: oliko sinulle kirkon diakoniatyö tuttua, kiinnostuitko kirkon diakoniatyöstä enemmän harjoittelun aikana, voitko ajatella toimivasi kirkon diakoniatyössä valmistumisesi jälkeen?
Vastauksia en lähtenyt syvällisesti analysoimaan, sillä kyselyn päätarkoitus oli virittää opiskelijat loppureflektioon. Kokosin silti lyhyesti kyselyn pääasiat. Vastaajia kolmessa ryhmässä oli yhteensä 42.
Kirkon diakoniatyö oli tutuinta sairaanhoitaja-diakonissoille, jotka olivat tutustuneet opinnoissaan jo aiemmin viikon ajan seurakuntaan toimintaympäristönä. Näistä seurakuntaan tutustujista kirkon diakoniatyö oli yli kahdelle kolmasosalle vielä vierasta. Sosionomi-diakoneista puolelle käytännön diakoniatyö oli tuttua ja puolelle edelleen tuntematonta.
Harjoittelun aikana kiinnostus diakoniatyöhön kasvoi lähes kaikilla opiskelijoilla, ja samoin harjoittelun jälkeen lähes kaikki ajattelivat, että voisivat joskus tehdä uraa kirkon diakoniatyössä. Tämä oli erityisen ilahduttavaa. Kyselyn perusteella harjoittelut onnistuivat tavoitteiden mukaisesti.
Kyselyn myönteinen tulos oli mielestäni viesti myös kirkon laaja-alaisen työn vetovoimasta, vaikka joskus muutoin koetaan ja väitetään. Kirkon alan diakoniatyön ja kasvatuksen ammattilaisilla on merkittävä rooli yhteiskunnan tulevaisuuden rakentajina. Tämä kysely oli epävirallinen ja pieni otos, mutta vahvistaa rohkeutta pitää kirkon työn lippua korkealla. Teen sitä itse mielelläni ja vahvasti Diakonia-ammattikorkeakoulun kirkon alan lehtorina.
Kurkistus kulissien taakse
Henkilökohtaisissa ohjauskeskusteluissa ja koko ryhmän reflektioissa harjoittelupalaute oli pääosin erittäin positiivinen. Opiskelijat kokivat, että heidät otettiin seurakunnissa joustavasti ja lämpimästi vastaan, ja he saivat olosuhteisiin nähden hyvää ja kannattelevaa ohjausta. Muistan erään opiskelijan palautteen aina: ”Ensimmäisenä päivänä minut otettiin niin sydämellisesti vastaan, että se ihan herkisti ja kosketti. Ehkä jopa vähän yllättikin.”
Kysyin myös kasvatuksen näkökulmaa kirkon alan lehtori Sami Ritokoskelta kevään harjoittelukokemuksista. Harjoittelureflektioissa monella opiskelijalla yksi harjoittelun tavoitteista oli saada kokonaiskuva seurakunnan toiminnasta ja se toteutui hyvin. Tämä tarkoitti myös työalarajat ylittänyttä otetta.
Kaikille kirkon nuorisotyön opiskelijoille harjoittelu oli kurkistus näkemään ”kulissien taakse” monipuolisemmin, mitä kirkon työ on. Näin oli myös niissä tapauksissa, joissa opiskelijalla oli aiempaa vahvaa kokemusta nuoriso- ja rippikoulutyöstä, isosen tehtävistä tai muista vastuutehtävistä.
Osalle opiskelijoista vahvistui tunne, että kirkon tehtävät ovat itselle valmistumisen jälkeen ensisijaisia. Yllättävän moni koki, että näkee työuran kirkossa yhtenä mahdollisuutena, vaikka aiemmin ei niin ajatellut. Osa koki harjoittelun hyödyllisenä ja opettavaisena verkostoitumisen näkökulmasta.
Kirkon nuorisotyöntekijöiden harjoitteluryhmässä oli opiskelija, joka ei ehkä suuntaudu kirkon töihin, mutta koki harjoittelun erittäin positiiviseksi. Opiskelija oli vaikuttunut ”mukavista ihmisistä, jotka kysyivät, mitä kuuluu ja miten jaksan”. Siihen hän ei ollut tottunut aiemman työuransa aikana.
Teksti Virve Valkeavuori, kirkon alan lehtori, diakonissa, Diakonia-ammattikorkeakoulu Kuva Ellinoora Kovanen
Lehtorin oivallus
Harjoittelukokemuksella on suuri merkitys uravalinnoissa. Tästä on itselläni vahva ja uralleni suuntaa antava harjoittelukokemus yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Oma diakoniatyön harjoitteluni 1990-luvun lopulla pienessä Iitin maalaisseurakunnassa kahden diakonissan ohjauksessa avasi minulle diakoniatyön moninaisuuden sekä kutsui tälle luovalle uralle.
Myöhemmin työvuosiini diakoniatyöntekijänä ja lähijohtajana kuuluivat useat opiskelija-ohjaukset sekä ohjausten koordinointi.
Lehtorina oppimiskokemukseni ja oivallukseni on, että kannattaa aina haaveilla ja uskoa suuria. Pitää uskaltaa olla rohkeasti rakentava ja kohtaava sekä luova ja kokeileva. Pidän tärkeänä työelämäyhteistyön ja verkostojen ylläpitämistä ja vahvistamista nyt ja tulevaisuudessa. Hyvät harjoittelukokemukset kasvattavat hyvän elämän puolesta työskenteleviä kohtaamisen ammattilaisia.
