Sananvapaus on perustuslaissa määritelty perusoikeus. Se on yksityis-henkilönä jonkin verran laajempi kuin viranhaltijana tai työntekijänä, mutta molemmissa rooleissa edellytetään asiallisuutta.
Perusoikeuksia voidaan rajoittaa ainoastaan lailla ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan vain tiettyjen päämäärien suojelemiseksi silloin, kun se on välttämätöntä.
Perusoikeuksia voi rajoittaa myös toinen perusoikeus, jolloin tulee kulloisessakin yksittäistapauksessa punnita, kumpi oikeus siinä tilanteessa on painavampi.
Sananvapautta rajoitetaan käytännössä monen tasoisilla säännöksillä ja määräyksillä. Julkisen sektorin työnantajaorganisaatiot ovat viime vuosina laatineet mm. erilaisia viestintäsuosituksia, joissa korostetaan hallinnon avoimuutta ja viranhaltijoiden ja työntekijöiden läsnäolon tärkeyttä sosiaalisessa mediassa.
Piispat ovat myös hiljattain antaneet omat someohjeensa. He rohkaisevat työntekijöitä toimimaan verkossa.
Somessa on hyvä muistaa, että sosiaalisen median julkaisut ovat ainakin tosiasiallisesti julkisia riippumatta tilien tai ryhmien yksityisyysasetuksista. Myöskään suljettujen keskustelualustoiden tietoturva ei ole täydellistä.
Ammatti- ja yksityisroolit
Kirkkolain mukaan kirkon viranhaltijan on toimittava tasapuolisesti ja käyttäydyttävä asemansa ja tehtävänsä edellyttämällä tavalla. Nämä velvoitteet koskevat sekä työ- että vapaa-aikaa. Eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskirjallisuudessa esitetyn perusteella katsotaan sananvapauden olevan aina lähtökohta eikä sen käyttämisestä saa demokraattisessa yhteiskunnassa aiheutua työntekijälle kohtuuttomia sanktioita.
Kirkon viranhaltijan ja työntekijän on siten mahdollista esittää asiallista kritiikkiä esimerkiksi teologisia tai hallinnollisia uudistuksia kohtaan. Tällaisessa ei ole kyse lojaliteettivelvoitteen rikkomisesta, kunhan kirjoittaja ei paljasta salassapidettäviä asioita.
Ohjaavia ja rajoittavia normeja
Perustuslaissa säädettyyn sananvapauteen kuuluu oikeus ilmaista, julkaista ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä. Sananvapautta ohjaavia ja rajoittavia normeja sisältyy työnantajan työnjohto-oikeuteen, vaitiolovelvollisuusmääräyksiin, lojaliteettivelvollisuuteen, pappisvirkaan vihityillä pappislupaukseen ja rikoslakiin. Rikoslain nojalla rangaistavia tekoja ovat muun muassa kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen, uskonrauhan rikkominen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan.
Työnantajan on kirkkolain mukaan pyrittävä edistämään hyvää ja luottamuksellista ilmapiiriä työyhteisössä.
3 esimerkkiä törmäyksistä
1. Eversti oli lähettänyt virkasähköpostista kollegalle kärjekkään sähköpostiviestin, jossa hän oli arvostellut loukkaavaan sävyyn uutta sosiaalikuraattoria ja vaatinut epäasiallista kieltä käyttäen, ettei häntä enää otettaisi puolustusvoimille töihin. Everstin vaimo työskenteli kyseisen sosiaalikuraattorin kanssa, ja heidän välillään oli työilmapiiriongelmia.
Eversti väittikin, että hän lähetti sähköpostin kollegalleen huolestuneena aviopuolisona eikä niinkään virkatehtävässä toimivana everstinä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan katsonut everstin halventaneen ja loukanneen sosiaalikuraattorin mainetta. Eversti oli toiminut epäasiallisesti ottaen huomioon hänen korkean asemansa ja tehtävänsä.
2. Kaupungin palveluksessa työskennellyt historian lehtori oli arvostellut paikallisen sanomalehden mielipideosastolla kunnan rantarakentamista. Kaupunginjohtaja päätti lähettää lehtorille, tämän esimiehelle sekä koululautakunnalle kirjeen, jossa hän arvosteli historian lehtorin mielipidekirjoittelua. Oikeusasiamies otti tilanteeseen kantaa lehtorin kantelun johdosta. Historian lehtorilla oli täysi oikeus yksityisenä henkilönä osallistua julkiseen keskusteluun. Hän ei myöskään esittänyt mielipiteitä opetustoimen virkamiehenä edustaen kaupunkia, vaan huolestuneena kuntalaisena.
Jos kantelija olisi käyttänyt epäasiallisia ilmaisuja sekä kirjoittanut kaikin puolin herjaavan tekstin, eduskunnan oikeusasiamies olisi saattanut päätyä päinvastaiseen ratkaisuun, sillä kyseisessä tilanteessa olisi saattanut syntyä luottamuspula kaupungin ja viranhaltijan välille.
3. Käräjäoikeuden lautamies oli vapaa-aikanaan julkaissut internetissä kirjoituksia, jotka olivat olleet solvaavia, räävittömiä ja vähätteleviä. Lautamies toimi maallikkotuomarina, ja hänen kirjoitteluunsa oli käräjäoikeuden toimesta puututtu jo aikaisemmin. Tuomioistuin vapautti käräjäoikeuden lautamiestehtävästä. Vaikka kirjoittelu oli tapahtunut yksityishenkilönä, se oli lautamiehen aseman ja tehtävän huomioon ottaen lautamiehelle sopimatonta.
Yhteenveto
• Sananvapauden ja lojaliteettivelvollisuuden törmäystilanteessa normien konkreettinen sisältö ratkaistaan tapauskohtaisesti.
• Työpaikan ongelmista tulisi puhua organisaation sisällä esimerkiksi esihenkilölle. Jos epäkohtiin ei puututa tämän jälkeenkään, työntekijä voi viedä asiaa eteenpäin viranomaiselle.
• Työsuojeluviranomainen voi puuttua muun muassa häirintään ja epäasialliseen kohteluun sekä muihin työhyvinvointiin liittyviin kysymyksiin.
• Jos epäkohdilla on painava julkinen intressi, eikä niihin puututa edellä mainituin keinoin, työntekijä voi virka- tai työsuhteeseensa liittyvät velvoittet huomioon ottaen tuoda asian esille julkisuuteen ja osallistua näin omalla kokemuksellaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Teksti Jouni Heino
