Nuorisotyön viikolla järjestimme Kirkon kasvatus ja vihkimysvirka? -verkkotilaisuuden. Sen sisältämä kysymys on iso, eikä siihen ole vielä vastausta. Kysymys herättää voimakkaita tunteita ja keskustelua niin puolesta kuin vastaan.
Kasvatuksen tärkeydestä ja merkityksestä puhutaan kirkon juhlapuheissa, mutta näkyykö arvostus käytännössä? Auttaisiko vihkimys tässä tilanteessa? Kasvatuksen työntekijöillä on vahva sisäinen kutsumus työhönsä, ja se kantaa monessa tilanteessa. Vihkimys toisi vahvistusta niihin hetkiin, kun sisäinen kutsumus on niin sanotusti ”katkolla”. Se toisi meille lakisääteisen aseman kirkkoon ja olisimme samalla viivalla diakonien ja pappien kanssa. Vihkimys vahvistaisi hengellisen viran identiteettiä. Työmme olisi yhtä arvostettua ja tärkeää kuin vihkimysvirkoissa. Mutta onko vihkimysvirka oikea ratkaisu? Sen näyttää aika. Tällä hetkellä kaikkein tärkeintä on keskustelu: avoin, rehellinen ja toisia kunnioittava keskustelu.
Seurakunnilla on kirkkolaissa määriteltyjä tehtäviä. Niiden tulee huolehtia kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta sekä sielunhoidosta. Vähälle huomiolle on jäänyt se, että näitä tehtäviä varten kirkossa on lehtorin virka. Kristillinen kasvatus ja opetus ovat kirkon ydintehtäviä, mutta tätä tehtävää varten kirkkolaki ja -järjestys ei tunne varhaiskasvatuksen tai nuorisotyönohjaajan virkaa, eikä näille viroille vihkimystä.
Nuorisotyönohjaajien liittämistä diakonian vihkimysvirkaan valmisteltiin 30 vuotta. Lopputulos on pettymys ja turhauttava. Kun kirkolliskokouksen päätös diakonaatin valmistelusta päättyi, KNT:n entinen puheenjohtaja Mauno Nivala sanoitti tuntojaan näin: ”Olen nuorisotyönohjaajana sitoutunut kirkkoon, mutta kirkko ei sitoutunut minuun nuorisotyönohjaajana”.
Kirkon kasvatuksen viranhaltijat ovat sitoutuneita kirkon työhön. He itse arvostavat työtään. Heidän työtään arvostavat yhteistyökumppanit kouluissa sekä kunnan ja järjestöjen nuorisotyössä. KNT:n jäsentutkimuksen mukaan nuorisotyönohjaajat kokevat vähiten arvostusta kirkolta työnantajana sekä seurakunnan luottamushenkilöiltä ja kirkkoherroilta.
Miten kirkko osoittaa sitoutumistaan nuorisotyönohjaajaan ja varhaiskasvatuksen ohjaajaan kristillisen kasvatuksen asiantuntijana? Sitoutumista osoitetaan kutsumalla kirkon virkaan ja antamalla siihen kuuluvat tunnusmerkit, oikeudet ja velvollisuudet. Sillä tarkoitetaan kirkon vihkimysvirkaa.
Lokakuussa toteutetussa jäsenkyselyssä vastaajat näkivät vihkimyksen arvostuksen osoituksena. Näkemykset jakautuivat siinä, pitäisikö kyseessä olla diakonian vai lehtorin vihkimys. Vastaajien mielestä oli kuitenkin selvää, että kirkon kasvatuksen viroissa tulisi olla vihkimys.
Teksti Anna Kärri ja Arja Lusa
