Kesädiakonina Järvenpäässä

0
67

Vuoden 2023 alussa pohdin kesätöiden hakemista. Sosionomi-diakoniatyön opiskelijana tiesin, että suurin osa seurakunnista ei ota kesätyöntekijöitä diakoniaan. Onneksi huomasin sattumalta Järvenpään seurakunnan ilmoituksen,jossa haettiin kesädiakoniatyöntekijää. Ilmoitus oli erittäin hyvin ja kattavasti tehty eikä jäänyt epäselväksi, mitä työ tulisi pitämään sisällään.

Lähetin työhakemuksen ja pian sainkin pyynnön tulla työhaastatteluun. Haastattelupäivänä minut vastaanottivat johtava diakoniatyöntekijä Leena Kervinen ja diakonissa Mirka Rotola-Pukkila. Kun haastattelu alkoi, tiesin heti, että tähän työyhteisöön haluaisin. Ilmapiiri oli rento ja avoin, oloni oli tervetullut. Haastattelun jälkeen Leena soitti minulle ja tarjosi työpaikkaa. Olin yllättynyt, iloinen ja onnellinen.

Monipuolinen tehtäväkenttä

Tehtävänkuvani oli laaja ja mielenkiintoinen. Työni sisälsi monenlaisten ihmisten tapaamisia, kotikäyntejä, yksilökeskusteluja, diakoniapäivystystä, retkipäiviä sekä leirejä. Kesän aikana minulle ehti tulla omia asiakkaita, joita tapasin usein.

Diakoniatyö modernisoituu ja digitalisoituu ja esimerkiksi somen käyttö lisääntyy. Minäkin pääsin somettamaan diakoniatyön arjesta. Pääsin myös tutustumaan Jampan sydämeen sekä Laurilan kohtaamispaikkaan, joissa yhteishenki sekä ihmisten välitön ystävällisyys saivat minut onnelliseksi. Sain säestää yhteislauluja, pitää hartauksia ja keskustella monien ihmisten kanssa. Retkipäivissä ja leireillä korostuivat diakonian keskiössä oleva ihmisten kohtaaminen. Uskon vahvasti, että kesän aikana pääsin näkemään ja kokemaan koko elämän kirjon.

Vaikka kesässä kaikki oli mielenkiintoista ja kivaa, ehdoton suosikkini olivat diakoniapäivystykset. Niissä pääsin käsittelemään kaikenlaisia asioita laidasta laitaan. Opin myös samalla Katrina-järjestelmän käytön, joka oli helppoa ja kivaa. Työpäiväni sain suunnitella pääsääntöisesti itse. Työajaton työ osoittautui toimivaksi minulle.

Työyhteisölle erityismaininta

Koin, että kaikki työntekijät ottivat minut vastaan lämmöllä. Heti ensimmäisenä päivänä minusta tuntui, kun olisin ollut osa työyhteisöä jo pidempään. Yhteisissä hetkissä oli naurua ja huumoria. Kahvikaan ei koskaan loppunut, sillä aina joku piti huolen, että sitä oli kaikille tarjolla! Diakonian työyhteisö Järvenpäässä on yksi parhaista, mitä minulla on koskaan työelämässä ollut. Lähimmäisenrakkaus ja pyyteetön läsnäolo välittyi jokaisesta työntekijästä. Vaikka työ oli ajoittain kuormittavaa, odotin silti aina innolla uutta työpäivää.

Työntekijänä tässä työyhteisössä oli helppo olla. Loppuvaiheen opiskelijana opintojeni keskeneräisyys ei oikeastaan näkynyt mitenkään työssä. Eteenpäin mentiin opintojen, oman persoonan, oman työotteen, maalaisjärjen ja niin sanotun kutsumuksen kannattelemana. Kasvoin työyhteisön ja kokemusten mukana valtavasti ihmisenä ja työntekijänä.

Kesätyö vahvisti kutsumustani

Opintoni ovat loppusuoralla ja tavoitteeni on valmistua toukokuussa 2024. Kesän kokemukset vahvistivat kutsumustani ja vakuuttivat minut siitä, että valmistumiseni jälkeen diakoniatyö on minulle ehdottomasti mieluisin työpaikka. Diakoniatyö on kaunista, pyyteetöntä, välitöntä, rakkaudentäyteistä, ihmisläheistä ja ehdottomasti tarpeellista tässä yhteiskunnassa. Mikä voisikaan siis olla parempi työ!

Seurakunnilla ja seurakuntatyöllä on varmasti omat haasteensa. Työviihtyvyys ja työhyvinvointi ovat asioita, joihin jokainen voi vaikuttaa omalta osaltaan. Se, mihin työntekijän on vaikeampi vaikuttaa, on palkkaus. Kirkonsektorin palkkaus herättää taatusti keskustelua seurakunnissa. Toivon, että palkkauksesta päättävät tahot ottaisivat diakoniatyön tosissaan, näkisivät diakoniatyön tärkeyden ja olisivat rehellisiä myös itselleen, sillä näitä töitä ja työntekijöitä todella tarvitaan.

Kesän jälkeen sain puhelun seurakunnasta ja minulle tarjottiin lyhyttä viransijaisuutta. Olin ikionnellinen, kun pääsin vielä hetkeksi tekemään diakoniatyötä.

KIITOS JÄRVENPÄÄN SEURAKUNTA <3

Teksti Anni Rusi

Kuva Anni Rusin arkisto