Vuoden 2022 diakoniabarometri tarjoaa tuoretta tietoa diakoniatyöstä. Teemoina ovat koronapandemian vaikutukset diakoniatyöhön, diakoninen vapaaehtoistoiminta sekä diakoniatyö verkostoissa.
Syyskuussa julkaistu diakoniabarometri on järjestyksessään kahdestoista. Tekijöinä olivat nyt kolmatta kertaa Diakonia-ammattikorkeakoulun YAMK-tutkinnon opiskelijat. Tutkijatiimiin kuuluivat Meri Kalanti, Maija Hietaniemi ja Sirkku Hammaren.
Tiina Ikonen ja Sakari Kainulainen Diakista ohjasivat tutkijoita. Sakari Kainulainen oli myös neljäntenä kirjoittajana. Barometrin ohjausryhmään kuuluivat Titi Gävert Kirkkohallituksesta, Esko Ryökäs Diakonian tutkimuksen seurasta, Marko Pasma Diakoniatyöntekijöiden Liitosta, Veli-Matti Salminen Kirkon tutkimuksesta ja koulutuksesta sekä Suvi-Maria Saarelainen Itä-Suomen yliopistosta.
Korona-aika kulutti voimavaroja
Korona-aika on vaikuttanut diakonian asiakkaiden ja työntekijöiden jaksamiseen. Joka kuudes diakoniatyöntekijä arvioi, että heidän voimavaransa muutosten kohtaamiseen ovat vähissä. Neljässä vuodessa luku on kasvanut selvästi. Yhtenä tekijänä voimavarojen vähenemiseen on koronapandemia, joka on muuttanut työtä hyvin paljon. Lähes jokainen barometriin vastanneista diakoniatyöntekijöistä on ottanut käyttöön uusia työmenetelmiä. Jatkuvasti muuttuneet rajoitukset ovat tuoneet epävarmuutta työhön ja sen kehittämiseen.
Huoli omasta ja asiakkaiden terveydestä on ollut vahvasti läsnä korona-aikana. Koronarajoitukset ovat rajoittaneet diakoniatapahtumia, yhteistyötä muiden tahojen kanssa, kahdenkeskisiä tapaamisia sekä vapaaehtoistyötä seurakunnissa. Samaan aikaan sähköisten menetelmien ja työkalujen käyttö on kasvanut. Vastaajista 76 prosenttia kertoi käyttävänsä Teamsia säännöllisesti työssään, vuoden 2018 diakoniabarometrissa asiaa ei vielä edes kysytty.
Koronan aikana asiakasryhmissä on ollut sama viiden kärki kuin vuoden 2020 barometrissa; mielenterveyden ongelmista kärsiviä, fyysisesti sairaita, säännöllisesti toimeentulotukea saavia, toistuvasti ruoka-avun tarpeessa olevia sekä pitkäaikaistyöttömiä kohdataan eniten. Lisäksi taloudellisen avustamisen ja ruoka-avustamisen määrät ovat kasvaneet vuodesta 2020.
Vapaaehtoistoiminta tavoittaa eri-ikäisiä ja -taustaisia ihmisiä
Korona-aikana diakonian vapaaehtoistoiminta mukautui rajoituksiin ja suuntautui akuuttiin avuntarpeeseen. Vapaaehtoiset kantoivat työntekijöiden rinnalla vastuuta erityisesti ruoka- ja asiointiavusta sekä yksinäisyyden lievittämisestä. Vapaaehtoistoimijoiden enemmistö on eläkeikäisiä ja aktiiviseurakuntalaisia, mutta barometri kertoo toiminnan tavoittavan laajasti muitakin.
Noin 90 prosenttia vastaajista kertoi diakonian avun piirissä sekä työelämän ulkopuolella olevia henkilöitä toimivan vähintään satunnaisesti vapaaehtoisina. Vastaajista yli kolmasosan mukaan seurakuntalaiset, jotka eivät muuten ole aktiivisesti toiminnassa mukana, toimivat kuitenkin säännöllisesti diakoniavapaaehtoisina. Myös erityistä tukea tarvitsevia, maahanmuuttajia, muita kuin evankelisluterilaisen kirkon jäseniä sekä nuoria ja työikäisiä on toiminnassa mukana.
Erilaisten ryhmien mukanaolo kertoo merkittävästä osallisuuden kokemuksen mahdollistamisesta, millä on myös yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Vapaaehtoistoiminta voi myös tarjota kiinnittymistä yhteisöön ja kirkon jäsenyyteen. Vapaaehtoistoiminnan vahvistumiseksi työyhteisössä diakoniatyöntekijät kaipasivat lisää tiimityötä, työaikaa toiminnan koordinoimiseen ja asenneilmapiirin muutosta. Vapaaehtoistoiminnan rooli on kasvava ja sen kehittämiseen kannattaa panostaa.
Sote-palveluiden saatavuus huolettaa
Terveydenhuollon ja sosiaalialan palvelut ovat uudistumassa vuoden 2023 alussa, kun Suomessa siirrytään hyvinvointialueisiin. Diakoniatyöntekijöillä on huoli siitä, että sote-palvelujen saatavuus suurien kaupunkien ulkopuolella ei ole riittävää. Kyselyyn vastanneet arvioivat, että sote-uudistus tulee lisäämään palveluohjauksen tarvetta diakoniatyössä. Jo nyt diakoniasta on haettu paljon apua Kelan ja sosiaalitoimen hakemusten täyttämiseen Kahdeksan kymmenestä vastaajasta arvioi tällaisen avun tarpeen yhä lisääntyvän.
Kaikki ihmiset eivät käytä sähköisiä palveluita tai omista tarvittavia laitteita niiden käyttöön. Vastaajista 74 prosenttia kertoi kohtaavansa vähintään kerran kuukaudessa heitä, jotka eivät osaa käyttää sähköisiä palveluita.
Kaikkia asioita ei pysty hoitamaan sähköisesti. Tulevaisuudessakin täytyy päästä fyysisesti lääkärin tai sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Useampi kuin joka toinen diakoniatyöntekijä näkee sote-uudistuksen vaikeuttavan heidän asiakkaidensa sote-palvelujen alueellista saavutettavuutta.
Vastaava huoli on diakoniatyöntekijöillä kuntiin jäävien hyvinvointia ja terveyttä edistävien palveluiden suhteen. Diakoniatyössä on tehty laaja-alaista yhteistyötä eri sektorien toimijoiden kanssa. Sote-uudistuksen myötä yhteistyön tarve luultavasti yhä kasvaa. Diakonian rooli tulee olla yhteistyössä selkeä, ettei diakoniasta tule vain sote-uudistuksen jatke.
Koko tutkimus on luettavissa sähköisenä https://julkaisut.evl.fi/ -sivustolla.
Teksti Meri Kalanti, Maija Hietaniemi ja Sirkku Hammaren
Kuvat pexels
