Kirkon palkoista puhuttaessa mainitaan lähes myyttisesti, että kirkko ei voi kilpailla palkoilla. Totta kai voi ja myös pitää, muuten ei saa parasta mahdollista työvoimaa. Tänä vuonna kirkon tuloissa on merkittävää nousua, joten palkanmaksuvaraa on.
Marraskuun kirkolliskokouksessa edustaja Pauliina Järvinen käytti kokouksen ensimmäisen puheenvuoron kirkon vaikeuksista saada hakijoita avoimiin palvelussuhteisiin. Kirkossa tehtävän työn kiinnostavuus ja palkkakilpailukyky työmarkkinoilla on siis ollut laskusuunnassa jo muutaman vuoden, ja viime aikoina rekrytointihaasteet esimerkiksi diakoniatyössä ovat olleet ilmeisiä.
Pauliina Järvinen totesi, että tarvitaan laajasti erilaisia keinoja tilanteen parantamiseksi. Puheenvuorossa hän nosti esille opiskelijayhteistyön, rekrytointiosaamisen ja viestinnän, tärkeitä elementtejä kaikki. Mutta hänen, kuten yleensäkin kirkon hallinnon puheenvuoroissa, ei sanallakaan mainittu sitä tosiasiaa, että kirkko ei ole enää palkkauksen suhteen kilpailukykyinen verrattuna vastaaviin tehtäviin julkisella sektorilla.
Liiton selvityksessä todettiin, että työntekijät ovat kohtalaisen tyytyväisiä työterveyshuoltoon ja työn tekemisen muihin osa-alueisiin, vain johtamisessa ja erityisesti palkkauksessa on selkeää tyytymättömyyttä. Palkan veto- ja pitovoima ei diakonian vaativassa tehtävässä ole tällä hetkellä riittävä. Diakoniatyön työntekijät kuitenkin arvottivat korkealle.
Näin neuvotellaan Ruotsissa
Työmarkkinoilla haikaillaan ruotsinmallin perään. Mallilla tarkoitetaan puheissa sitä, että palkanmaksuvara määräytyy vientisektorin mukaan, palkankorotukset eivät voisi ylittää vientisektorin sopimia korotuksia.
Mallista puhuttaessa unohdetaan, että Ruotsissa malliin voidaan tehdä sopien myös poikkeuskorotuksia, jos jollain alalla on rekrytointiongelmia. Lisäksi Ruotsissa työntekijöiden edustajia on organisaatioiden hallinnoissa. Sopimusten tulkintaristiriidoissa työntekijöiden kanta voittaa, kunnes oikeus on toisin päättänyt.
”Ehkä systeemiä pitäisi muuttaa niin, että kirkkoherralla tai talousjohtajalla olisi enemmän valtaa nostaa palkkoja.”
Liiton työntekijät kävivät kesäkuussa tutustumassa Ruotsin kirkon tilanteeseen ja palkan määräytymiseen. Siellä paikallisilla neuvotteluilla on iso merkitys palkan muodostumisessa. Erityisesti työhaastatteluissa palkasta neuvotellaan ja työntekijät esittävät selkeitä korotustoiveita. Haastattelussa neuvottelut myös nostavat palkkoja merkittävästi.
Ruotsin kirkossa on työntekijäpula, kuten nyt meilläkin. Onkin kannustettavaa, että myös täällä opitaan ottamaan esille palkkaus hakutilanteissa. Ehkä systeemiä pitäisi muuttaa niin, että kirkkoherralla tai talousjohtajalla olisi enemmän valtaa nostaa palkkoja saadakseen seurakuntaan palkatuksi parhaat tekijät.
Missä on palkitseminen?
Useimmiten sote-sektorilla tehty työ otetaan kokemuslisää määritettäessä huomioon kokonaisuudessaan. Nyt esille on tullut kuitenkin muutama seurakunta, joissa erittäin lyhytnäköisesti tuota selkeästi tehtävää hyödyttävää työkokemusta ei oltaisikaan hyväksymässä kokonaisuudessaan. Jos tuo tulkinta jää lopulliseksi, on aiheellista kysyä, tunteeko johto sote-sektorin tai seurakuntansa diakonian alaa? Ihmisten kanssa myös muualla tehty työ tuo aina kokemusta ja osaamista myös diakoniaan.
Lähtökynnys viroista pois on jo muutenkin matala. Turhaa mielipahaa tuo ainakin aiheuttaa, jos ei muuta. Missä ovat kannustus ja palkitseminen? Kannustuksen ja palkitsemisen merkitystä ei voi vähätellä. Ne ovat taitoja, joita voi opetella.
Ruoho vihreämpää naapurissa
Työpsykologian tohtori Helena Åhman on kirjoittanut kirjan Keskusteluälykkyys painetilanteissa. Suosittelen tutustumaan. Vaativissa vuorovaikutustilanteissa tarvitaan kykyä luoda yhteyksiä, joustavaa ajattelua ja empatian tilannetajuista hyödyntämistä.
Palkoista on vaikea neuvotella erityisesti kirkossa, koska kirkossa vasta opetellaan puhumaan avoimesti rahasta. Rekrytoinnin parantaminen vaatii viestintää, mutta viestinnän lisääminen ilman diakoniasektorin palkankorotuksia ei johda toivottuihin tuloksiin, koska naapurissa ruoho vaan nyt on vihreämpää.
#emme elä kutsumuksella
